Ensimmäinen kympin arvoinen asia olen minä! Sunnuntaina huipentui 11 viikon [+ yhden flunssaviikon] mittainen urakka juoksuohjelman parissa. Kymmenen kilometrin juoksu on takana ja fiilis on hyvä, vaikka jalkoihin koskee ja joka paikka on jumissa. Skumppa on vielä korkkaamatta, mutta eiköhän tuon ehdi myöhemminkin :) Toinen kympin arvoinen on parempi puoliskoni, joka eilen ajoi tänne pelkästään juoksemaan minun kanssani ja tsemppaamaan, kiitos! <3
Kolmas kympin arvoinen voisi olla tuo armas karvakorva, joka on niin väärin ymmärretty [varmaan sekä minun että vieraiden toimesta]. Liian usein joudun selittelemään koirani tekemisiä vieraille ja puolitutuille tietäen, että he eivät usko sanaakaan.. "Ei se kotona koskaan ole tuollainen", "ei meillä normaalisti lenkillä ole tällaista", "ei se koskaan kotona varasta pöydältä ruokaa", "ei se kotona koskaan kaada huonekaluja ja riko asioita".. No uskoo ken tahtoo, mutta meidän rauhallinen arkielämä on aika seesteistä nykyään! :) Unnalle sattui jokunen herkku mukaan tänään tuolta tehtaanmyymälästä...
Lupauduin joskus menneisyydessä sosiaalisessa mediassa tekemään viidelle ystävälle jotain omin pienin kätösin. Tämä luovuuten kannustava haaste oli pitkään jäissä, sillä aikaa ylimääräisille käsitöille ei ollut lainkaan. Nyt kuitenkin ensimmäinen luovuuspläjäys on työn alla.. tästä lisää, kunhan projekti on valmis ja tuotos toimitettu ensimmäiselle haastajalle.
Loman aikainen syönti on kostautunut ja olo on tukala eikä vaatteet mahdu päälle. Kuitenkin ensimmäinen työviikko meni syömisten puolesta aika hyvin. Joka päivä omat eväät töissä, salaattia ja rahkaa tai muuten vaan kevyttä kotiruokaa. Pakko koittaa ryhdistäytä ruoka-asioiden kanssa.. Täyden kympin annos oli ruokana myöskin tänään, paistettuja muikkuja ja hakattua pottua [eli perunamuussia, joka ei ole niin sileää]. Ja päälle omasta "yrttitarhasta" ruohosipulia, nams!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti