tiistai 30. syyskuuta 2014

Syyshommia

Pahoittelut parin viikon blogitauosta. Jostain syystä ei ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään eikä kuviakaan juuri ole tullut otettua. Tämänkin postauksen kuvat ovat kännykkäkameran uumenista, joten aikamoista scheissea ne on :)

Reilu viikko takaperin oltiin Jyväskylässä Lutakossa katsomassa Arch Enemyä. Olin odottanut keikkaa kuin kuuta nousevaa [jo pari vuotta] ja tämä meinasi kostautua ennen keikkaa jonkinlaisena paniikkikohtauksena. Onneksi tästä kuitenkin selvittiin ja pystyin keikan kuuntelemaan loppuun saakka. Aivan uskomaton bändi ja uskomaton laulaja!


Mitäs muuta on tapahtunut.. Moottoripyörä on viety talvisäilöön ja ajot jatkuu toivottavasti ensi kesänä. Viimeinen reissu mopolla ei ollut kovinkaan miellyttävä: lämmintä n. 10 astetta, vettä satoi ja tummennetun visiirin läpi tiirailu ilman silmälaseja lanatulla hiekkatiellä, oli nimittäin tekemistä näillä ajotaidoilla :) Mutta mopo ja kuski turvallisesti perille kaikesta huolimatta.. Jostain syystä ehdotus mopon talviajan tuunaukseksi ei ole vielä mennyt läpi. Vai mitä olisitte mieltä helmiäisvalkoisesta pyörästä, jollain kivoilla vaaleanpunaisilla efekteillä? ;)


Muuten viikko [eli kaksi] on pitänyt sisällään lähinnä takapihan puutarhan antimien kuskaamista pakkaselta suojaan rivarin saunaan, näiden mukana tulleiden hämähäkkien metsästystä, koirien manaamista [kalpene Cesar Millan, täälläpä onkin koiramanaaja], opinnäytetyötä ja koulua.. Niin ja eilen kävin katsomassa tulevaa kummityttöni, viikon vanhaa pikkuneitiä :)

Niin ja ostinhan minä korvon. Sellaisen leipomiseen tarkoitetun eli tiinun. Nyt pitäisi vaan saada mummulasta taikinanjuurta, että pääsisi opiskelemaan ruisleivän tekoa..


Takapihan puutarhan saldo kesältä: muutama paprika, jotka eivät ehtineet kypsyä. Kolmattakymmentä chiliä, joista aion tehdä paholaisenhilloa sekä kesäkurpitsoita ehkäpä kuutisen kappaletta. Ja salaattia sekä yrttejä. Ja raparperia. Ei huono ekaksi vuodeksi :) Alla olevat kuvat ovat kyllä suurin osa anopin viljelyksiltä..



Mukavaa syyskuun viimeistä päivää!

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Helvetin kattila

Sunnuntaina käytiin maalla ja lähdettiin reippailemaan vähän pihaa kauemmaksi. Tarkoituksena oli samalla katsella, josko löytyisi sieniä ja marjoja..

Helvetin kattila on Varpaisjärvellä sijaitseva ruhjelaakso, jolla on pituutta yli puoli kilometria. Eli siis pitkä syvä kuilu, jota ympäröi korkea kalliot. Usein on ollut puhetta, että siellä pitäisi käydä ja sunnuntain aurinkoinen keli oli omiaan noiden maisemien ihasteluun.

Kameraan on hankala tallentaa jyrkkiä kiviseiniä ilman laajakuvaobjektiivia, mutta toivottavasti retken tunnelma välittyy kuvista muuten. Koiratkin olivat visusti hihnassa, ettei kukaan luiskahda reunan yli..









Lähimatkailu kannattaa, sillä Suomi ja Savo on täynnä henkeäsalpaavia maisemia!


tiistai 9. syyskuuta 2014

Kenkälaatikko

Jokainen sisustuskauppa ja -lehti tursuaa erilaisia puulaatikoita, maalattuja, nimikoituja ja erikokoisia. Pitihän sitä itsekin päästä osalliseksi tästä laatikkohulluudesta [kotimme on jo aikaisemmin vallannut purkkihulluus, mikäli murua on uskominen].

Kuvassa on testikappale, joka on vain nostettu pystyyn ja jonka halusin jo hilata kotiin ja eteiseen. Näitä kun olisi vain miljoona lisää, niin alkais olla mökki ojennuksessa.




Terveisiä 18-vuotiaalle minulle

Useissa lukemissani blogeissa on kiertänyt haaste, jossa kirjoittajan täytyy kirjoittaa kirje kymmenen vuotta nuoremmalle itselleen. Haastankin siis itse itseni nyt tähän..

Kymmenen vuotta sitten olin vajaa 19-vuotias ja aloittanut juuri ammattikorkeakoulun. Olin muuttanut pois kotoa opiskelijakommuuniin ystävieni kanssa.

Rakas Upsa!

Haluan kertoa sinulle, että stressaamalla et pääse pitkälle [tai kymmenen vuotta jaksat sinnitellä, kunnes sinulle iskee burnout]. Asioilla on usein tapana järjestyä ja sinulla on tukenasi ihana perhe ja suku, ystävät ja monia muita rakkaita, jotka auttavat sinua elämässä eteenpäin. Sinun ei tarvitse pelätä, että koskaan menisi niin huonosti, että joudut myymään koirasi ja muuttamaan soluun asumaan. Työ- ja koulupäiviesi ei ole pakko olla 18-tuntisia, jotta olisit tarpeellinen ja hyvä. Vähempikin riittää, sillä vain se pitää sinut järjissäsi.

Pidä yhteyttä ystäviisi, vaikka alkaisitkin seurustelemaan. Tämä sääntö pätee vielä vuosienkin päästä. Ystäviä tulet tarvitsemaan entistä enemmän sitten, kun poikakaverin kanssa menee sukset ristiin.

Ja niistä poikakavereista. Älä rakastu "pahoihin poikiin". Niistä tulee vaan sydänsuruja. Maailma on täynnä ihania ja hyviä miehiä ja sinäkin löydät sen omasi, kun jaksat odottaa. 

Ulkoile ja urheile enemmän. Istu vähemmän tietokoneella. Opeta itsesi nauttimaan liikunnasta ja etsi oma lajisi, jotta vanhempana tiedät, mitä haluat tehdä. Urheilusta saat voimaa sellaisina hetkinä, kun pääsi ja ajatuksesi tarvitsevat muuta tekemistä..

Älä hyvä neiti leikkaa niitä hiuksiasi, sillä et koskaan enää jaksa kasvattaa niitä takaisin. Aika harvalla on kuitenkaan sellaista tukkaa ilman hiustenpidennyksiä [ai mitä ne on?].

Älä lannistu, vaikka elämäsi ei menekään suunnitelmiesi mukaan. Näin on varmasti tarkoitettu ja löydät sen oman polkusi, vaikka usein tuntuukin, että olet ajanut jostain risteyksestä ohi.

Laita rahaa säästöön. Vaikka sitä ei paljoa olisikaan, laita joka kuukausi rahaa säästöön tilille, josta et voi sitä nostaa. Sille rahalle tulee olemaan käyttöä esimerkiksi silloin, kun koirasi on syönyt asuntosi lattiasta kattoon. Tai silloin, kun autosi hajoaa. Tai tietokoneesi. Tai puhelimesi. Tai sinä itse.

Käy useammin ihmisten ilmoilla. Älä kuitenkaan roiku joka viikonloppu baarissa, sillä siinä menee kunto ja rahat. Jos et käy ulkona, huomaat että sinne on kerta kerran jälkeen hankalampi lähteä. Ja lopulta sinusta on hyvä olla vain kotona, aina kotona. Ja olet sentään vielä nuori!

Älä muuta kerran vuodessa. Tai kahdesti. Se on rankkaa, työlästä etkä lopulta saa enää ketään muuttoavuksi. 

Naura enemmän. Spontaani nauru pidentää ikää. Naura myös silloin, kun kaikki näyttää menevän päin honkia. Opettajani sanoin, on mukavampaa juosta innostuneena päin seinää, kuin ilman intoa.

Hymyile. Vaikka jonkun mielestä (ja omastasi) hymyillessäsi näytät sammakolle. Oletpahan sitten sentään iloinen sammakko :)