perjantai 22. kesäkuuta 2012

3M eli miniloma mummolassa ja muuttopuuhat


Viiden päivän vapaa meni ihan uskomattoman nopeasti ja paluu töihin tuntui nihkeälle aivan kuin olisi ollut pidemmälläkin lomalla. Kaikki to-do -listalla olleet asiat tuli kuitenkin tehtyä ja vähän muutakin.
 
Mummon syntymäpäivät olivat "ihan vain omalle porukalle" mikä tarkoitti vajaata 40 henkeä. Itse olin äitini ja tätini kanssa koko päivän keittiöhommissa, joten päivä tuntui aika raskaalle. Juhlat olivat kuitenkin mukavat ja keli oli loistava. Olin pukeutunut juhlissa feresiin, joka oli melko kuuma valinta lämpimään päivään ja keittiöpuuhiin. Feresi on karjalainen kansanpuku, joka on saanut vaikutteita venäläisestä sarafaanista. Se ei siis ole kansallispuku, mutta hieman sen tyylinen vaate, johon kuuluu pitkä aluspaita, henkselimekko ja essu. Lisäksi minulla oli päähine, sorokka. Hieman harvinaisempi vaatetus meikäläisen päällä, mutta sopi hyvin teemaan, sillä mummolla oli päällään Keski-Suomen kansallispuku ja siskollani Hämeen kansallispuku. Äitini oli pukeutunut toisenlaiseen feresiin.

"Hieman" jäykkä poseeraus babuskalla







Meillä on ollut mummon kanssa nyt muutamana kesänä perinne, että yritämme ehtiä käymään mato-ongella ainakin kerran kesässä. Viime kesänä mukana oli myös pikkusiskoni, joka ei ollut hetkeäkään hiljaa. Tänävuonna olimme mummon kanssa kahdestaan ongella. Veneessä aika hurahtaa todella nopeasti ja parin tunnin reissu meni hujauksessa.



Maailman parhaita paikkoja

Viimeaikoina on hieman tuntunut siltä, että minusta ja koirastani ei oikein pidetä. Onneksi uusi asunto on löytynyt ja muutto on ennen heinäkuun puolta väliä. Toivottavasti uudessa asunnossa viihtyy hieman pidempään kuin vuoden. Laskujeni mukaan olen muuttanut 6 kertaa vuoden 2004 jälkeen ja tämä tuleva muutto on siis seitsemäs. Ei vaan ole vielä sitä kotia löytynyt.. enkä tiedä löytyykökään täältä kaupungista, sillä hinku sinne metsään (ja metsäpolulle) on aina takaraivossa. Aasinsillan kautta siihen, että onneksi löytyy niitäkin, jotka tykkäävät minusta ja tämän myötä myös Unnasta. Mummolassa käydessämme Unna ei voi olla sisällä mummon astman takia, mutta onneksi vaari on rakentanut Unnalle hienon oman mökin. Mökissä on lämmitys, joten Unna tarkeni nukkua siellä talvellakin. Nyt viimekertaisella käynnillä mökki siirrettiin ladosta pihamaalle, jotta Unna voi seurata pihamaan tapahtumia. Neiti olikin esimerkillinen koira, sillä jopa serkkuni parivuotias tytär sai rapsutella Unnaa kaikessa rauhassa.

Ihan(a) oma mökki! Vain nimikyltti puuttuu

Hyvin nukutti

Uimassakin käytiin, sekä minä että Unna. Talviturkin heitto jäänyt hieman myöhäiseksi tänävuonna, mutta saunasta se kävi melko kivuttomasti. Tosin pikkuveli lojui järvessä pitkään ennen minua ja nimitteli minua sieltä mamariksi :) Pakkohan se oli sitten mennä! Unna ui joka päivä monta kertaa.. Dummyn perässä kamalalla loikalla laiturilta. Ja sitten äkkiä maalle ja kamala pyöriskely, kun se märkä turkki tuntuu muka niin kamalalle, HYIIIII!



"Täh, mikä dummy muka, missä?"


"Nii joo.. ootas.." *loiskis*
"Juu, nyt rupes muistumaan tää homma mieleen."

"Voi elämä, kun kutittaa!"







Onneksi minilomalla kerkesi hetken vain olemaankin kaiken juhlahulinan, maton ja autonpesun lomassa.


sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Unnan ja Upsan elämää...

Unna, viralliselta nimeltään Black Bet's Ulpu Helinä, on syntynyt 3.2.2011 Hankasalmella. Pentueessa oli 9 pentua, joista osa ruskeita ja osa mustia. Itselläni oli hakusessa ruskea narttupentu, joten yhden sellaisen varasin.

Black Bet's Ulpu Helinä sai kutsumanimekseen Unna

Kävin pentuja katsomassa kaksi kertaa ennen luovutusta. Toisella kerralla tiesin jo, kuka mukaani on lähdössä enkä olisi millään malttanut odottaa enää parin viikon päässä olevaa luovutuspäivää. Päivä kuitenkin koitti melko pian ja kävin ystäväni kanssa pennun hakemassa kotiin.

Matka Hankasalmelta uuteen kotiin on alkanut

Kotiutuminen on tainnut tapahtua

Pari ensimmäistä viikkoa (tai jopa kuukautta) meni kaoottisissa tunnelmissa. Oma väsymys ja epävarmuus siitä, että tekeekö kaiken pennun kanssa likimainkaan oikein, aiheutti hysteerisiä itkukohtauksia.

Ajan kanssa arki kuitenkin muotoutui kuoppiinsa ja elämä yhdessä lähti paremmin käyntiin. Neidin ollessa erittäin aktiivista rotua ja minun ollessa tuore koiranomistaja pääsi tuhojakin syntymään aika lailla. Yksin ollessaan Unna pisti päreiksi niin sohvan kuin muutakin pienempää irtaimistoa. Kesällä suurin takaisku oli ehkä se, kun kotiintullessa huomasin lattian täynnä erilaisia johdonpätkiä. Viisaana ja epäluuloisena olin toki ottanut kaikki töpselit aina irti seinästä, kun koira jäi asuntoon yksin. Tuona päivänä Unna oli saanut kaadettua johtoja suojaavan aidan ja oli syönyt poikki television, dvd-soittimen, digipoksin ja cd-soittimen johdot. Jälki oli kamalaa! Muutama päivä kikkareissa sitten kimalteli kuparilangan pätkiä.

Ei niitä ihan parhaita päiviä koiranomistajana

Tuhojen jatkuessa päätin tehdä koirani ja irtaimistoni (tai sen mitä oli jäljellä) suojaksi ratkaisun ja rakensin Unnalle ison häkin makuualkoviin. Alkovissa Unna rauhoittui ja otti paikan melko pian omakseen. Häkissä Unna viettää edelleen aikaansa päivisin, kun olen töissä tai koulussa. Välillä ehdimme jo kokeilemaan irtioloa asunnossa muutaman viikon ajan, mutta alkupäiviä lukuunottamatta homma ei edelleenkään toiminut. Koiran ollessa näin aktiivinen, on melkein mahdotonta järjestää sille yksinoloaikana riittävästi virikkeitä. Itse käytin useita erilaisia kongeja, puruluita, täytettyjä maitopurkkeja, wc-paperin hylsyjä ja pehmoleluja. Silti eräänä päivänä kotiin tullessa, oli muun muassa verho kiskottu alas.


Unna 6 kk

Häkkimajoitus siis jatkuu määräämättömän ajan. Irtioloharjoituksia tehdään muutama tunti kerrallaan, mikäli olen poissa vain lyhyen ajan. Toivottavasti tämä tuottaa hedelmää ja Unnalle koittaisi vapaus mahdollisimman pian.

Olemme viimeaikoina yrittäneet perehtyä koiraharrastuksien ihmeelliseen maailmaan, hieman huonolla tuurilla. Aloitimme toukokuussa agilityn perusteet, mutta jo kahden harjoituskerran jälkeen homma tyssäsi. Unnalla alkoi elämänsä toiset (ja jos minusta eli lompakostani riippuu, ne ovat myös viimeiset) juoksut. Juoksuisen nartun kanssa harjoituksiin ei saa mennä, ja jännityksellä odotamme ehdimmekö edes viimeiselle kerralla mukaan. Kipinä agilitystä kuitenkin jäi, ja tarkoitus olisi myöhemmin hakeutua paremmalla onnella uudelleen kurssille.Onneksi on kesä ja pääsee Unnakin taas uimaan. Siitä neiti tykkää varsinkin, jos seurana on tennispallo.

Uimassa mummolan rannassa

Tänään kävin seuraamassa hetken Tokon SM-kisoja, sillä ne järjestettiin tänä vuonna täällä Kuopiossa. Finaalissa oli mukana pääasiassa bordercollieita, mukaan mahtui muutama kelpie ja muistaakseni yksi belgianpaimenkoira. Koirat olivat uskomattoman tottelevaisia (no, mitäpä muutakaan SM-tasolla voi olettaa) ja kontakti omistajaan oli kuin liimattu. Voi kun jonain päivänä meilläkin tuo homma sujuisi yhtä hienosti. Tällä hetkellä huomiota ei aina saa, vaikka hakkaisi HK:n sinisellä Unnaa päähän. Kaikki muu maailmassa on niin jännää.

Meillekin käyttäytymisen mallia Tokon SM-kisoissa 2012

Olen sosiaalisessa mediassa avautunut elämäämme varjostavasta asiasta jo useamman kerran. Alkaa pian näyttämään sille, että edessä on muutto pois tästä taloyhtiöstä. Naapurimme ei oikein tule kanssamme toimeen ja aiheutaa harmaita hiuksia uhkailuillaan. Olisikin ihan oman mielenrauhan takia parempi vaihtaa maisemaa.. sitäkin siis odotellessa.

Nyt odotan innolla viiden päivän vapaata, jolloin pääsemme mummolaan maalle. Siellä hermot lepää ja voi Unnan kanssa touhuta kaikkea kivaa. Luvassa myös mummon syntymäpäivät, mattojen pesua (joku nimeltämainitsematon koira on oksentanut kaikki matot likaiseksi) sekä mato-ongella käynti.

Sluuuurps!





torstai 7. kesäkuuta 2012

Ensimmäisen opiskeluvuoden saldoa

Ensimmäinen vuosi teollisen muotoilun opintoja Muotoiluakatemialla takana ja paljon on kaikkea tullut tehtyä. Vuoden parasta antia on selkeästi ollut erilaiset materiaalipajat, joissa on päässyt tutustumaan erilaisiin materiaaleihin ja tekniikoihin. Pajoja on ollut muovista, metallista, puusta, lasista ja savesta. Puupajan skippasin vanhoilla ansioilla, vaikka olisi ehkä ollut ihan hyödyllistä kerrata niitäkin asioita.

Mielenkiintoisin ja hankalin näistä oli lasipaja, jossa ongelmia aiheutti lähinnä oma hysteerinen onnistumisen pakko yhdistettynä materiaalin käsittelyn hankaluuteen. Sula lasi on erittäin notkeaa ja sen käsittelyssä pitää olla nopea, mutta rauhallinen. Lopputuloksiin olen kuitenkin erittäin tyytyväinen ja olisi  jatkossa hauskaa kokeilla lisää erilaisia lasitekniikoita.

Kuvassa on tiivistetty ensimmäisen vuoden aikana tehtyjä harjoituksia, niitä onnistuneita ja vähemmän onnistuneita.


 
Pikkuhiljaa pitäisi alkaa kasaamaan portfoliota, jossa esitellään koulutöitä ja muita saavutuksia. Jostain syystä sen aloittaminen kuitenkin kestää...

Tällä hetkellä, kun on olemassa työpaikka kesäksi ja senkin jälkeen, ei tarvetta aktiiviselle työnhaulle ole. Ainahan alan töitä kuitenkin pitäisi ahkerasti katsella, jos meinaa joskus koulutuksen mukaiseen ammattiin työllistyä.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Polku metsään on alussa

Pitkän mietinnän jälkeen uskalsin vihdoin ja viimein aloittaa blogin kirjoittamisen. Tämän blogin tarkoitus on esitellä kanssaihmisille valintojani muotoilijan opintojen ja muiden elämänmuutosteni ohessa. Blogin avulla haluan muistuttaa myös itseäni elämäni mielenkiintoisuudesta, sillä aika usein se tuntuu jollekin aivan muulle. Lisäksi haluan koota yhteen paikkaan aikaansaannoksiani. Blogissa tulen käsittelemään asioita laidasta laitaan: opintojani, työtäni, harrastuksiani ja elämääni ylipäänsä. Päivityksiä yritän tehdä parhaani mukaan.