torstai 22. marraskuuta 2012

Hurry up, burn out!

Edellisessä kirjoituksessa valittelin kiirettä kouluhommien kanssa.. no, ne ei ainakaan ole vähentyneet tässä parin viikon aikana. Lisäksi viime viikonloppu ja sen ympäryspäivät meni töitä tehdessä. Huilaaminen jäi siis aika vähälle. Viikko sitten kurkkukipu meinasi ottaa vallan ja monta päivää meni napsiessa särkylääkettä. Saa nähdä, milloin kroppa sanoo taas poks. Ehkä sitä sitten muistaa taas levätä...

Sain elämäni audiovisuaalisen sisällön vihdoin päivitettyä tälle vuosituhannelle, kun kahdeksan kilon leditelkkari saapui. Televisiota en tosin ole ehtinyt juurikaan avata. Onneksi viime viikonloppuna ehdin glögimukillisen kanssa nautiskelemaan kulttielokuva Top Gunista. Olen sen nähnyt ehkä noin miljoona kertaa.. ja joka kerta se on yhtä hyvä! :) Ja se musiikki... muistan joskus kuunnelleeni elokuvan soundtrackia C-kasetilta lähes kyllästymiseen saakka.

Alla viikon tai kahden satoa koulusta.. maalausta, savea ja moottoripyöriä, ylläri ylläri. Ja nyt viimeisimpänä sain aloitettua taidehistorian aikajana-projektin..

Maisemaa Neulamäestä

Voihan väsymys!

Some twisted bear/man-thing :)

Jo muinaiset roomalaiset..

Joulu alkaa uhkaavasti puskea lähemmäs ja joidenkin (lue: kaikkien!) mielestä on ok, että jouluvaloja aletaan ripustelemaan pihoihin ja parvekkeille. Radiossa soi tänään joululaulu (ja en puhu nyt Kotiviikateteollisuuden Adventista, sillä se on ihan ok soida). Söin toissapäivänä koulussa joulutortun ja siitä riehaantuneena leivoin illalla itse lisää. Ja join jälleen glögiä. Meinasin riehaantua lisää ja kaivaa jouluvalot itsekin esille. Hyi! Tätä se teettää, kun joulu on jo kaupallisesti esillä kesäkuussa.. meilläkin töissä joulutuotteet on olleet esillä jo kuukauden päivät. Niihin joulukuusiin ja paketteihinhan ehtii kyllästyä ennen oikeaa joulua. Se siitä aiheesta sitten.. vedän henkeä.

Höm?!

Mutta siis näähän on ihan eri juttu, eikö?

Mitäs muuta viikkoon? Taisin tehdä jotain muuta silloin, kun piti tehdä koulujuttuja.. kuten ommella ja askarrella. Ja laittaa höpöruokaa.. ja käydä keikalla. Kannattaa muuten tutustua tähän.. Embrace The Abandoned.

Loistopiru, heijastinavaimenperä kierrätysmateriaalista

Omnomnom, savulohi-halloumisalaatti

Embrace The Abandoned

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Vko 45

Kiireinen viikko jälleen takana. Koulussa jyllää täysillä monta projektia ja (tekemättömiä) harjoituksia on niin paljon, ettei uskalla edes ajatella. Kouluviikko meni lähinnä piirrellessä moottoripyöriä musiikin säestyksellä.. niin, ja perjantaina pidin omaa lomaa, sillä olin illalla lähdössä keikalle toiseen kaupunkiin enkä voinut jättää Unnaa ensin koulupäiväksi ja sitten illaksi yksin kotiin. Joten kouluhan se luonnollisesti oli se, joka jäi väliin..

Moottoripyöräprojektin lisäksi olemme päässeet taas ihmettelemään elävää mallia ja muovaamaan häntä savesta. En tiedä onko kehitystä viime kevääseen verrattuna tullut, mutta ehkä savea on hieman helpompi työstää nykyään. Mallin "lukeminen" on kuitenkin yllättävän vaikeaa..

Siinä se pötköttää
   Saimme tehtäväksi opetella piirtämään erääseen projektiin liittyen moottoripyöriä, noin sata luonnosta. No, luonnoksia on tällä hetkellä ehkä 15 kappaletta. Työ sen suhteen siis jatkuu.. pitäisi muutenkin taas istua ajan kanssa alas ja piirtää. Tuntuu, että omat piirustustaidot ovat aika alkeelliset muuhun ryhmään verrattuna. Kiitos vaan yläasteen kuviksen opettaja kannustavasta opetuksesta, grrrrrr!!!

Mallista piirretty Ninja-kawa
Viikon parhaita päiviä oli ehdottomasti perjantai, jonka osalta skippasin koulun. Nukuin 12 tuntia ja aamupalan jälkeen siivoilin huushollia. Ulkona paistoi aurinko ja lähdin Unnan ja kameran kanssa metsään lenkkeilemään. Lenkin alussa törmäsimme toiseen labbiksenomistajaan, joka oli viemässä koiriaan samaiseen metsään juoksemaan. Hassua taas huomata, miten erilaisia ruumiinrakenteita voi noilla koirilla olla. Toinen tuon naisen koirista oli ruskea myöskin väriltään ja narttu, mutta rakenteeltaan perinteinen tynnyri. Olen aika iloinen, että Unna on tuollainen sutjakka neiti. Vaikkakin sitä pentuna saksanseisojaksi luultiin... Kasvattaja soitti viime viikolla ja kyseli pitkästä aikaa kuulumisia. Laitoin Unnasta hänelle kuvia ja kehuja tuli! Hyvä me!

Valoa!

Lisää valoa!

Ai mitä sanoit?

Askartelin yksi ilta isänpäiväkortteja, sillä en sujunut viikonloppuna isää ja vaaria moikkaamaan. Onneksi kävin kuitenkin pari viikkoa sitten kumpaakin tervehtimässä.

Hyvää isänpäivää!
Pakko laittaa kuva vielä näistä, ihanista keksinnöistä. Mummo oli minulle nämä tehnyt, kun niitä jostain käsityölehdestä kerran ihailin. "Nämä" ovat kumisaappaan varteen tarkoitetut säärystimen tyyppiset koristeet. Tosin en ole niitä vielä kumppareissa pitänyt, mutta monien muiden kenkien kanssa kyllä, kun paketti torstaina kilahti postiluukusta. Sopii erittäin hyvin esimerkiksi piikkisaapikkaisin keikalle!

Huiput kenkäkoristeet

Perjantai-iltana suunta oli siis kohti Jyväskylää ja Lutakkoa. Luvassa ensimmäistä kertaa Katatonia livenä. Ja kannatti käydä, vaikka vähän väsyttikin ajella yötä myöten korvat soiden kotiin. Uskomatonta, miten hyvälle joku bändi voi livenä kuulostaa.. ja miten jollain voi olla sellainen ääni. Ah! Kuvaaminen keikalla digipokkarilla on yhtä tyhjän kanssa.. eikä tuota juurikaan joutanut kuvaamaan, kun keskittyi nauttimaan tunnelmasta.

Katatonia <3

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Season 27

Perjantaina alkoi taas uusi kausi tässä huonosti käsikirjoitetussa sarjassa nimeltä elämä. Syntymäpäivien aikaan iskee aina hetkellinen ikäkriisi, jolloin miettii liikaa sitä mitä ei ole saanut aikaiseksi. Pitäisi ehkä enemmänkin miettiä sitä, mitä kaikkea vielä ehtii tekemään ja aloittaa sen toteuttaminen tänään. Eilen illalla kuulin tuttavan kertomana koskettavan tositarinan siitä, mihin voi päästä, jos vain haluaa, oli lähtökohdat minkälaiset hyvänsä. Ja mitä kaikkea hyvää sitä voi ympärilleen jakaa niille ihmisille, joista välittää...

Perjantaiaamuna päätin kapinoida sitä vastaan, että mittari näyttää jo 27 ikävuotta. Vetäisin jalkaan kloriittivalkaistut pillifarkut ja valkoiset kangasmaiharit (kiitti äiti!), höystin tämän komeuden vielä ZZ Topin miesten t-paidalla. Pakkasin koululaukkuun 900g irtokarkkeja ja lauloin autossa Nirvanan Come As You Are -biisiä. Painelin liiketoiminnan tunnille ja tunnilla lakkasin kynnet sähkönsiniksi. Seuraavalla tunnilla kikatin sokerihumalassa luokkakavereiden kanssa antiikin Rooman taiteelle. Sokerihumala muuttuu kuitenkin jossain vaiheessa laskuksi. Mutta olenpahan aina 17v.

Illalla kävin ystäväni kanssa Kynsi- ja KauneusStudio Charisman avajaisissa. En ole mikään kauneuspalveluiden suurkuluttaja, mutta paikka vaikutti erittäin mukavalle. Minut yllätettiin käsien parafiinihoidolla, joka on muuten melko mielenkiintoinen operaatio. Normaalisti ahvenen kylkiä muistuttavat käteni olivat kuitenkin käsittelyn jälkeen ihanan pehmeät.

Muotoilijan kurpitsalyhty, veitsi pysyy kädessä :)

Illanistujaistunnelmia

Uusi ihana pipo!

Jotain oli tarjolla

Ja aamulla maistui pekoni
Yllä olevissa kuvissa hieman tunnelmia lauantailta, jolloin juhlistimme minun ja kaverini syntymäpäiviä tyttöjen illalla. Kurpitsapiirakan, juustojen ja kuohujuoman jälkeen piti lähteä kaupungille räntäsateeseen. Oli kuitenkin mukava pitkästä aikaa päästä tanssimaan..

Tällä viikolla kelit ovat vaihdelleet vesisateesta reiluun viiteen pakkasasteeseen ja aurinkoiseen lumikeliin. Yhtenä aamuna aamulenkillä olo oli kuin kevättalven auringossa. Loska ja harmaus saisi jo väistyä ja lunta tulla ihan oikeasti. Voisi aloittaa sen naisellisen haaveilun moottorikelkasta ja hiihtopummin elämästä Lapissa.

Enemmän tällaisia aamuja, jooko?


Routakoira

Asiasta kukkaruukkuun.. istuin yksi päivä koulumme vessassa (joo joo, yök!) ja huomasin lattialla seinästä irronneen laatan. Joku innovatiivinen muotoilunopiskelija oli piirtänyt laattaan kuvion piristämään muitakin vessassa kävijöitä. Ihanaa tehdä taidetta siitä, että oppilaitoksemme on rapistumassa ja laatat tippuu seinistä! Suunnitteillahan on jossain vaiheessa yhdistää kaikki ko. ammattikorkeakoulun koulutusalat samalle kampukselle. Tällöin toki on helpompaa järjestää esimerkiksi opiskelijapalvelut saman katon alle. Kuitenkin nykyinen kylmä ja kolea, mutta persoonallinen miljöö on ollut sopiva paikka luovan alan koulutukselle. Kampus taitaa kuitenkin toteutua vasta oman mahdollisen valmistumiseni jälkeen..

Rappiotaidetta
Kävin lauantaina suurella hautausmaalla katselemassa valtavaa kynttilämerta ja viemässä Alli-mummulle kynttilän muualle haudattujen muistomerkille. Tuo näky herkistää joka ikinen kerta, kun hautausmaalle menee pyhäinpäivän tai joulun aikaan. Siellä on haudattuna paljon ihmisiä, joita on rakastettu ja joita kaivataan. Tai ainakin tottumuksesta viedään kerran vuodessa kynttilä. Muistomerkki loistaa hautausmaan keskellä ja sinne on helppo suunnistaa. Eilen ilman täytti sihinä, kun kuumien hautakynttilöiden päälle satoi räntää.. Muistomerkillä en viitsinyt valokuvata, etten häiritse siellä läheisiään muistelevia ihmisiä. Muualla kameran kanssa kehtasi paremmin liikkua..

Joku on kaivannut...

Lopuksi kevennys, kahtokaapa nyt tuota kuvaa...

27 ? Yeah right :D