sunnuntai 31. elokuuta 2014

On tämä yhtä suon tarvontaa

Vaikka elämä hetkittäin tuntuu aikamoiselle suon tarpomiselle [kuten tässä viimeisen lomaviikon viimeisinä päivinä], tässä tekstissä kyse ei ole kuitenkaan siitä :)

Murheiden palauttamisesta omiin uomiinsa saan kiittää ystävääni, joka eilen muistutti minua siitä, että moni stressaamani asia on turha tai ei ainakaan stressin arvoista. Niiden kuuluisi olla ihania haaveita, joiden toteuttamisesta voi unelmoida hymyssä suin :) Kiitos siis tästä palopuheesta!

Kuvat ovat viime viikonlopulta, kun kävin koirien kanssa kiertämässä mummulan järven.










<3

perjantai 29. elokuuta 2014

Omenapaistos ja pizzaperjantai

Tänään meinasi jo ottaa masennus vallan, kun kurkku on toista päivää kipeänä ja pientä lämpöä pitää. Loppuviikoksi suunniteltu kuntoilukuuri on saanut jäädä :(

Tässä vaiheessa, kun olen istunut koneella kuudetta tuntia etsimässä elämäntarkoitusta [joka minulla tuntuu tällä hetkellä kattavan omakotitalojen myynti-ilmoitukset, vauva-, kuntoilu- ja ruoanlaittoblogit] on hyvä nostaa takapuoli penkistä ja tarttua toimeen. Omakotitaloa ja vauvaa en nyt tähän hätään saa, joten aloitetaan vaikka ruoanlaitosta ja leivonnasta..

Laitoin saunaan kuivamaan sitruunamelissaa ja oreganoa [jonka joukossa saattoi olla myös vähän timjamia] sekä sata hämähäkkiä. Minulla oli myös erittäin pätevän näköinen assari..



Tämän jälkeen tein äitin luota tuomistani omenista paistosta. Olkoonkin, että omenat, kuten suurin osa muistakin hedelmistä, kuuluu kiellettyjen listalle.. Tässä nyt enää pienet vatsakivut [joita tuskin edes tulee] paljoa paina..



Nyt sohvalle kynttilänvaloon katsomaan eilistä elokuvaa, Meet Joe Black. Ihan sama vaikka jalassa on isännän tuulipuvunhousut [omat eivät tänäaamuna mahtuneet enää jalkaan] ja kurkku on karhea. Otanpa vielä seuraksi teekupposen ja pizzaa [ja ehkä nenäliinapaketin], onhan nyt sentään perjantai!


perjantai 22. elokuuta 2014

Kansainväliset suurmarkkinat

Kävin tänään Kuopiossa ihmettelemässä vilkasta torielämää, sillä viikonvaihteen ajan torilla on kansainväliset suurmarkkinat. Odotukset olivat korkealla, toivoin torilta ainakin löytyvän englantilaisen fudgekojun sekä mahdollisesti muita herkkuja.

Ja voi pojat, kyllähän siellä herkkuja oli! Kotimaisten vihannesten ja marjojen sekä käsitöiden lisäksi torialueen oli vallannut toinen toistaan mahtavampia myyntikojuja. Oli makkaraa, juustoa, kuivattuja hedelmiä ja marinoituja oliiveja. Kukkia ja koruja!

Ensimmäiseksi suunta kuitenkin sinne fudgekojulle. Valikoimassa varmaan yli 50 makua käsintehtyjä laktoosittomia ja gluteenittomia fudgeja. Mukaan lähti tällä kertaa Red Bullin makuinen, minttusuklaa, appelsiinikookos, tuplasuklaa sekä Baileys cheesecake. Tässä välissä oli pakko laittaa kuvaviesti murulle töihin :)



Toiseksi sotkeennuin kojulle, jossa myytiin struudeleita. Mukaan lähti pieni pätkä perinteistä omenaversiota, apfelstrudelia. Struudelista ei ole kuvaa, sillä ehdin sen jo syömään.

Seuraavaksi eksyin kojulle, jossa myytiin englantilaista posliinia sekä erilaisia hilloja. Arvoin hetken appelsiini-inkiväärihillokkeen ja lemon curdin välillä, mutta mukaan päätyi curd. Ah, miten kirpeää se on!



Tässä vaiheessa muistin, että minun piti ostaa markkinoilta viemisiä mummulaan, jonne olemme huomenna menossa. Suunnistin siis hollantilaiselle juustokojulle, josta ostin mukaan nokkosjuustoa. Siinä olisi vähän erilaista viemistä. Tuliasiksi päätyi myös joensuulainen viipurinrinkeli.

Seuraavalle kojuriville ja siellä eteen aukesi italialainen juustokoju. Rooman tuliaisina saatu parmesaani alkoi vedellä viimeisiään, joten ostin palan 36 kuukautta kypsytettyä italialaista parmesaania. Voi kun pääsisi taas tekemään risottoa!

Rahaa oli mennyt jo liiankin paljon, joten kurvasin jo takaisin parkkihallia kohden. Matkalla kävin kuitenkin vielä katsomassa bretzel-kojua, jossa tullessani oli tiskit tyhjää täynnä. Nytkin perinteiset suolaversiot olivat lopussa, mutta uunissa oli tulossa juuri uusi satsi. Jäin jonottamaan suolarinkeleitä noin vartiksi, jolloin sain ne uunilämpiminä mukaan. Joku muukin tuntui jonottavan samoja herkkuja, hyvä ettei tarvinnut kyynärpäätä käyttää..







Mums ja nams!


Ps. Tämä on jo 150. postaus meikäläiseltä, pienet sille! :)

torstai 21. elokuuta 2014

Sorsastuskauden aloitus

Viime vuotiseen tapaan teki mieli lähteä Unnan kanssa katselemaan lintuja. Vuosi sitten oltiin aloituspäivää seuraavana iltana liikenteessä veljen kanssa, nyt päästiin jo heti aloituspäivänä liikenteeseen, minä koiran ja miehet aseiden kanssa.

Lähdimme lammelle joskus kuuden jälkeen ja kiersimme lampea pari tuntia ympäri. Ei sorsan sorsaa, mutta maisemat ja suopursujen tuhti tuoksu kyllä tyynnytti mieltä. Unna sai juosta yli kaksi tuntia irtaallaan, välillä hakien vedenrajassa, välillä syöden joutsenen kakkaa pitkin rantoja. Näytti koirakin nauttivan!

Viimeisen vartin aikana alkoi ilta pimetä ja odottelimme josko läheiseltä lammelta olisi joku paukauttanut parven ilmaan, alkoi olla iltalennon aika. Yhtäkkiä selän takaa, aivan toisesta suunnasta kuin olimme odottaneet, lensi noin kahdeksan linnun  parvi.  Linnut pienen lenkin tehtyää kaarsivat kuitenkin toiselle lammelle.. ainakin sieltä kuuluneista laukauksista päätellen.

Iltalento olisi ollut parhaillaan alkamassa, mutta lähdimme kuitenkin jo makkaranpaistoon, sillä aamulla murua kutsui töihin lähtö. Laukauksia alkoi kuulumaan tuon jälkeen tiuhempaan..

Ei kuitenkaan mikään turha reissu! Ja jospa sitä vielä tälle syksylle pääsisi toisenkin kerran lintuja katselemaan..






 Vielä ensiviikko lomaillen!

maanantai 11. elokuuta 2014

Kekriä kohden

Päivitykseni alkavat toistamaan toisiaan, mutta siitäkin huolimatta esittelen mitä vaatimattomille viljelyksilleni tällä hetkellä kuuluu :)

Kesä alkaa taittumaan syksyksi, sen haistaa jo ulkona aivan selvästi. Jotenkin tuo syksyn tuoksu tekee minut aina alakuloiseksi, vaikka rakastankin syksyä. Syksy on tunnelmallista aikaa. Lähenevä syntymäpäivä vetää vuosi vuodelta mietteliäämmäksi ja pimeinä iltoina saa kaivaa kynttilät esille ja istua sohvan nurkassa kuuntelemassa sadetta [tai voisi, jos voisi polttaa kynttilöitä polttamatta yhden pitkäkarvaisen collien turkkia ja käyttämättä samaista koiraa ja sen "siskoa" lenkillä vesisateessa].

Syksy on kuitenkin myös äärettömän rikasta aikaa. Luonto on koko kesän käyttänyt voimiaan, jotta syksyllä olisi satoa, jota korjata ja jolla me asukit pärjätään talven yli. Ennen vanhaan syksyllä, mikkelinpäivästä pyhäinpäivään, vietettiin kekriä, joka on sadonkorjuun juhla. Juhlan ajankohta saattoi vaihdella sen mukaan, miten tärkeimmät syystyöt oli saatu päätökseen. Itseäni kekri, kuten myös heinäkuun puolessa välissä vietettävä karhunpäivä, vanha juhannus, keskikesän juhla, viehättävät enemmän kuin nykyiset vastineensa juhannus ja halloween. Ehkäpä tänäsyksynä juhlitaankin kekriä..

Jo lapsena sain nauttia luonnon antimista niin paljon kuin tahdoin. Kotona meillä oli kasvimaa sekä kasvihuone, jotka tuottivat satoa omiin tarpeisiin. Marjassa käytiin porukalla joka syksy. Mummula oli tuolloinkin luonnon aarreaitta, josta sai lisää herkkuja, jos kotivarat oli käytetty loppuun. Muistan ala-asteella meillä koulussa olleen jonkinlaisen sadonkorjuupäivän, jonne jokaisen piti viedä jotain ajakohtaista. Minulla oli mukanani mm. porkkanoita, karviaisia, herneitä, rukiin ja kauran tähkiä ja mitähän muuta vielä. Muistan luokkatovereitteni ja opettajien ihmetelleen tätä määrää. Mutta minulle se oli ihan normaalia :)

Palatakseni vielä karhunpäivään, laitan kuvan taulusta, joka koristaa olohuoneemme seinää. Sain kuvan äitiltäni karhunpäivänä, kun olimme lomamatkalla Savonlinnassa. Läheiseni tietävät, että karhulla on minulle muutenkin erityinen merkitys..

Seuraavassa kuvassa on raparperimehua, Ruususen juomaa, jota tein muutama viikko sitten. Jääkaapissa oli mummulasta tuotuja raparpereja, joita jatkoin takapihalla nuokkuneesta puskasta. Ja kuinkas ollakaan, muutaman kituisen lehden pois revittyäni paikalle alkoi nousta humisten uusia varsia. Luulin, ettei satoa tänä vuonna olisi tullut, mutta yllätyin positiivisesti.



Minua instagramissa seuraavat ovat jo nähneetkin kuvia kesäkurpitsasta, joka ponnistelee satoa sangoissa. Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kurpitsa on ehtinyt jo noin kahdenkymmenen sentin mittaan. Kohta on aika korjata se talteen.


Samoin chili tuntuu viihtyvän takapihalla. Palkoja on yhteensä varmaan yli kaksikymmentä. Kaikki vielä toistaiseksi vihreitä. Kun muistaisi kysyä anopilta, oliko hänellä tietoa, minkävärisiä niiden pitäisi kypsänä olla. Chilin lisäksi sain viime viikolla kokea suurta riemua, kun tajusin, että kaksi taimista olikin paprikaa. Tai ainakin vihreät raakileet ovat muodoltaan aivan erilaisia kuin chilit.


Ruohosipuli tykkäsi siirrosta ruukusta maahan, vaikkakin karvatassut ovat ravanneet [ja syöneet] puskan yli monta kertaa. Basilika ja oregano viihtyy kasvatuslaatikossa. Sitruunamelissa ja rosmariini (kaupasta ostettu) ovat villiintyneet kasvamaan. Ja laatikossa kasvava timjami pääsee taas maustamaan spelttisienirisottoa [käytin viimesyksyisiä kuivattuja kantterelleja], joka on juuri hellalla porisemassa. Jaksoipa jopa keväällä istuttamani rosmariini pukata muutaman varren, vaikka kyllästyin sitä odottamaan ja tinttasin basilikan kylvöksen päälle kesällä.





Tältä näyttää minun puutarhassani. 

Ja miettikääpä sitten, jos olisi oma talo ja oikea puutarha :)




Ps. Mitä tykkäätte uudesta bannerikuvasta? 
Pps. Muutaman viikon takaisia tunnelmia. Meikäläisen voi nähdä vilaukselta tässä.

maanantai 4. elokuuta 2014

Lettukestit




Muutaman päivän haaveiltuani annoin mieliteoille vallan ja tein lettutaikinan. 
Se käy vallan mainiosti iltaruoan korvikkeeksi :)

Lettuset nautittiin takapihalla ilta-auringon paistaessa suloisesti... 

 [oikeasti letut syötiin seisaaltaan hellan ääressä hillon
 ja voin valuessa käsivarsia pitkin kainaloihin :) ]

Ihmeellistä on bloggaajan elämä :)


Hyvää alkanutta viikkoa kaikille <3