lauantai 28. joulukuuta 2013

Joulu

Joulu tuli meillekin, vaikka valmistelut jäivät vähälle muiden kiireiden takia. Hetki ennen aattoa koti sai pikasiivouksen ja laatikoiden kätköistä muutamia koristeita. Lipaston päälle päätyivät rakkaiden valokuvien seuraksi Pentikin porot punaisine kynttilöineen sekä muutama itse tehty kivitonttu joltain ajalta menneeltä. Joulukuusikin sai koristeensa ja kerran ne jo joku karvaelikko onnistui syömäänkin. Tämän jälkeen kuusi pääsi viettämään rauhallista joulua aidattuna olohuoneen nurkkaan. Piparit leivottiin ja koristeltiin viimeisen työpäivän jälkeen illalla. Ja sänkyyn ikiomat rakkaat ja nuhjaantuneet joululakanat. Joulu sai tulla!




Aatonaattoaamuna leivoin yöpaidassa mutakakkua joulupöytään. Tämän jälkeen pakkasimme koirat, lahjat ja ruoat autoon ja ajelimme maalle. Koirat saivat juoksennella ulkona enimpiä virtoja ja tuli itsekin käytyä ihan hyvä maastolenkki. Syötiin taivaallisen hyvää jänispaistia. Aikaisiin nukkumaan, jotta jaksaisi sitten viettää joulua.


Aatto alkoi puurolla, Lumiukolla [ja sen vieläkin surullisemmalla jatko-osalla] ja joulurauhan julistuksella. Lumetonta Turkua oli surkea katsella, onneksi maalla sentään oli lunta. Tämän jälkeen ulkoilemaan. Unna päätti reissulla karata metsään tuoksujen perässä ja lopputuloksena ilveksen jättämän jäniksenraadon ratustelu. Yök. Illan pimetessä päästiin saunomaan joulusaunaan. Savusaunaan. Voi taivas, miten mahtavaa on istua aattoiltana savusaunan lempeässä lämmössä haistelemassa savua ja kylpemässä vastalla. Ehkä parasta koko joulussa! Sitten syömään notkuvan herkkupöydän ääreen.


Saunan ja syönnin jälkeen oli aika jakaa ja avata lahjat. Unna meinasi nukkua onnensa ohitse, sen verran koville jäniksen syöminen otti. Niilalle joulu oli ensimmäinen ja huomasi, miten innoissaan se oli. Haltin vinkupossu katosi innokkaamman leikkijän hoteisiin ja saikin murheellisen loppunsa noin 5 minuuttia myöhemmin. Vinku irti. Kuten Unnalla viimejouluna :)




Lahjojen avaamisen jälkeen lähdimme käymään haudoilla kahdella paikkakunnalla. Ilta oli jo pitkällä ja haudoilla hiljaista. Ja uskomattoman kaunista! [Hyvää joulua mummu ja pappa <3]

 
Tämän jälkeen olin niin uupunut, että meinasin nukahtaa sohvalle. Joten siis oli aika siirtyä nukkumaan. Muuten rauhallisen jouluyön katkaisi jälleen huonovointinen Unna. Jänis pyrki takaisin ylös. Ja tulikin.

Joulupäivänä maalla kävi vieraita ja pääsimme touhuamaan koirien lisäksi parin erittäin virkeän pikkupojan kanssa. Hulinan laannuttua lähdimme ajelemaan kotia kohti. Tapaninpäivänä aamun aloitti vuorostaan samaisen koiran kakkaralli. Kyllä oli joulumieli korkealla. Kuitenkin koirat autoon ja keula kohti mummulaa. Mummulassa koirat saivat päivän liukastella ulkona ja kävin itse viemässä kynttilän vanhan Risse-koiran haudalle. Ruokaa oli tarjolla paljon ja sukulaisia oli kiva nähdä. Illaksi kotiin, sillä välipäivät on töitä. Illalla ohjelmaa tarjoili jälleen Unna, tällä kertaa oksentamisen muodossa. Oli ilmeisesti ollut hyviä jyviä linnuilla :/


Kaikesta huolimatta joulu tuli ja meni ja oli pääasiassa erittäin hyvä. Vatsaongelmat vaivasivat jälleen, vaikka kaikki syömäni  ruoat oli tehty ruokavaliota ajatellen. Paino pudonnut kaksi kiloa. Nyt on alkanut taas arki ja toivottasti ehtisi hieman harrastaa liikuntaa ja keskittyä ruoanlaittoon.

Ja niin. Olin ilmeisesti ollut hyvin kiltti tänävuonna [tai sitten pukki ja tontut alkavat olla hieman huolimattomia, kuuroja ja sokeita], sillä lahjoja tuli todella paljon. Ja ne olivat todella mieluisia! :)

Uutta vuotta odotellessa!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Mökkeilyä ja flunssamasennusta

Viime viikolla pääsin katsomaan toisena vuotena peräkkäin Raskasta Joulua -konserttia Kuopion Musiikkikeskukselle. Tuo konsertti ja sen artistit vie joululaulut kyllä ihan uudelle tasolle, mieluisalle hevitasolle, mutta silti yllättävän herkälle. Muutama laulu kirvoitti jälleen kyynelet silmiin.. Pahoittelen kuvien laatua, ei taas kehdannut kameran kanssa riekkua.



Jouluvalmistelut on edelleen ihan vaiheessa ja siihen vaiheeseen ne taitaa jäädäkin. Jos ehtisi edes joulukuusen hakemaan, niin olisin tyytyväinen.. Perinteiseen tapaan olen taas kipeä joulun alla ja pelkään suunnattomasti, että makuaisti ei palaudu aattoon mennessä. En kyllä ala..  Olen taas alkanut haaveilemaan reippaasta ja energisestä sporttielämästä. Kunhan vain tauti ensin menisi ohi.

Tämä joulu on muuten Niilalle ensimmäinen ja Unna odottaa sitä jo konkarin innolla. Tai ainakin joulukalenterin avaamista..


Viikonloppu meni mökkeilessä [ei niin reippaana tämän ryökäleen flunssan takia] kavereiden kanssa. Istuin pääasiassa sisällä ja palelin leivinuunin lämmittämisestä huolimatta. Olen alkanut miettimään haaveitani korvessa asumisesta tai lähinnä siitä, millaista olisi asua ilman sisäsaunaa ja muita nykyajan mukavuuksia. Eilen illalla käydessäni rantasaunalla pikaisesti pesulla, saunalta paloi sulake ja huomasin olevani pimeässä [vain kiukaasta kajasti hieman valoa] yksin. Onneksi muru tuli pikaisesti taskulampun kanssa pelastamaan :)

Ne pienet hetket mökillä, mitä ulkona jaksoi ja tarkeni olla, meni koiria ulkoiluttaessa. Illalla nähtiin myös todella kirkas tähdenlento. Ja voi sitä kuutamoa ja jäätyvän järven pauketta..





Ruokaa oli jälleen riittävästi ja koirat saivat juosta ja leikkiä sydämensä kyllyydestä. Ja sitten nukutti [ainakin noita vanhimpia koiruuksia].



Lopuksi vielä muutama hauska kuva. Jostain syystä reissulla kameraan oli ilmestynyt omituisia kuonokuvia.


Ja viimeisessä kuvassa näkyy, miten innoissaan Unna on lähdössä lenkille, kun päästiin kotiin. Enpä voi moittia kyllä, sillä olen itse liimaantunut sohvaan kiinni. Viltti niskaan ja telkkari auki. Nyt huilataan!


tiistai 10. joulukuuta 2013

Joulua kohti

Joulu lähenee kovaa vauhtia ja osittain siksi on ollut blogin puolella hiljaista. Joulu kun ei tarkoita pelkästään jouluvalmisteluja vaan myös jakson päättymistä koulussa. Ja kuten viimeksi kirjoituksessani kerroin, olen aloittanut työharjoittelun tämän kaiken lomassa. Onneksi tonttuasiat alkaa olla hoidettu, joten loput jouluvalmistelut voi tehdä sitten, kun alkaa joululoma.. eli aatonaattona :)






Marras-joulukuun vaihteessa saatiin mummu ja vaari vieraaksi tänne uuteen kotiin. Onhan tuosta aikaa, kun ovat viimeksi minun asuinolot käyneet tarkastamassa. Kahviteltiin samalla vaarin syntymäpäiviä, kiitettävät 78 vuotta!


Meidän Niilan on vallannut viimeaikoina jokin omituinen kuume. Veikkaisin, että nuori herra alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään, mitä varten on olemassa myös tyttökoiria. Siinä rytäkässä on meinannut mennä meiltä kuulo jatkuvan uikutuksen seurauksena, Unnalta kunnia ja onpahan tuota saanut niin sohvapöytä, Unna kuin uunin kylkikin tuta Niilan merkkailuvimman. Että sellaista tänne.. ja minä kun haaveilen siitä kolmannesta koirasta. Näin sen jo viimeyönä unessani. Se oli ruskea labradorinnoutaja ja sen nimi oli Reino :)


Sunnuntaina käytiin mummulassa hoitamassa tonttuasioita ja samalla tuotiin minun pienet sisarukset linja-autolle kaupunkiin. Mummulassa oli hyvät puitteet ottaa tämänvuotiset joulukorttikuvat koirista. Tässäpä päivän satoa:



Näihin kuviin ja tunnelmiin.


Rauhallista joulunodotusta!