torstai 19. heinäkuuta 2012

Sekametelisoppaa

Edellisestä päivityksestä jäi uupumaan muutama projekti, joita olen viimeaikoina värkännyt. Olen innostunut tekemään korvakoruja erilaisista pikkuesineistä. Syksyllä tein neljät korvakorut plektroista, sillä musiikki on aina ollut lähellä sydäntä ja halusin sen tulevan asusteissa esille. Kävin reippaana tyttönä ostelemassa kourallisen erivärisiä plektroja paikallisesta soitinliikkeestä. Olo oli kuin lapsella karkkikaupassa, niin paljon eri värejä! Olisihan se ollut hienoa, jos plektrojen taustalla olisi ollut joku tarina, valitettavasti keikoilta niitä ei ole koskaan mukaan sattunut. Rumpukapuloita kylläkin muutama, mutta enpä suosittelisi niitä laittamaan korvaan roikkumaan... Yhdet korvikset annoin kaverilleni, joka oli kanssani näitä tekemässä.

Plektrakorvikset, osassa jo hieman käytössä tulleita kulumajälkiä
Innostuin korviksien teosta jossain vaiheessa ihan urakalla, ja mietin kaikkia mahdollisia pikkutavaroita, joita koruissa voisi käyttää. Tuolloin mieleen muistui lapsuuteni barbilaatikko, joka komerossa odotti, niin mitä lie. Pengoin läpi kaikki barbisälät ja löysin muutamat hienot barbikengät, joista rupesin seuraavaksi koruja värkäämään. Työn alla on vielä syksyversio kenkäkorviksista, eli saapikkaat.

Jotain käyttöä barbivermeille, jotka komerossa odottaa leikkijää
Näistä tulossa syksyversio korviksista


Kolmas, erityisesti pikkuveljeni kauhuksi, suunnittelema korvisidea on pääsiäismunista tulleet Gormit-hahmot. Nämä "ötökät" ovat aika isoja, mutta painoa niillä on yllättävän vähän. Mielestäni olisivat aika räyhäkäät korvikset... vai näyttääkö ne päässä jo liikaa joltain fantasiahörhöltä?

Beware! Gormitit hyökkää korvaan!

Mutta se projekteista tällä kertaa. Muutama vapaapäivä oli viikonlopun seutuun ja meni taas liian äkkiä. Kävin mummolassa, jossa toinen päivä meni sukulaisten kanssa. Ensiksi mummon kotipaikalla mummon puolen sukulaisten kanssa jutustellessa ja kahvitellessa ja ilta ruotsinsukulaisten kanssa mummolassa. Tapasin sukulaisia, joita en ole muistaakseni koskaan nähnyt, vaikka olen ilmeisesti pikkuserkku kyseisen tyypin kanssa. Kun ruotsi ei suju minulta millään tavalla silloin kun tarve olisi, oli mukava jutella englanniksi "serkun" ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Pelasimme myös sulkapalloa, jonka kyllä huomaa raihnaisesta kropasta edelleen. Oli myös hauska sattuma, että minulla ja tällä sukulaisella oli lähes samanlaiset tatuoinnit samasta aiheesta. Siitäkin juttua riitti!

Viikonlopun aikana Unna meinasi viedä minulta jalat alta, kirjaimellisesti. Heittelin mummolan rantapellolla Unnalle dummya, mutta neidin koordinaatiokyky oli ilmeisesti hieman hukassa, sillä se juoksi suoraan päin minua. Kun 25 kg vauhdikasta koiraa pasahtaa polvitaipeeseen, pisti se hetkeksi näkemään tähtiä. Nyt jalkaa koristaa kämmenen kokoinen mustelma. Tämähän ei ole ensimmäinen kerta, kun koira juoksee päin. Joskus kevättalvella koirapuistossa Unna juoksi toisen koiran kanssa rallia, ja tuolloin tämä toinen, noin 30 kg koira juoksi suoraan jalkoihin. Lensin kuin rukkanen ilmaan ja siitä sitten vauhdilla maahan. Onnistuin lyömään pään maahan, mutta onneksi alla oleva lumi hieman vaimenti iskua. Niskat oli monta päivää jumissa ja pää kipeä, mutta muita oireita ei ilmennyt. Olin varma, että olisi tullut aivotärähdys, mutta selvisin säikähdyksessä. Nykyään sitten aina pysyttelee mielelään sivussa juoksevien koirien tieltä!

Vapaapäivinä oli myös muutama hieman rauhallisempi hetki, jolloin ehti kameran kanssa taas liikkumaan. Alla hieman kuvasaldoa näistä hetkistä.

Hajuja pellosta

Päivänkakkara ja linssilude

Hirsimökin kengitystä, kuvassa olevalla työkalulla merkitään kahden päällekkäisen hirren yhteen sovittamiseksi varaus

Kapisia kettuja on kuulemma liikenteessä. Onkohän se tämä?

Myllynkivi Korkeakoskella Maaningalla. On vissiin muuten Suomen korkein koski.

Uusia perunoita

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Projekteja

Vaikka en olekaan mikään käsityöihminen tai ainakaan kovin taitava sellainen, on ajan saatossa tullut askarreltua vähän kaikenlaista. Tämänkertaiseen kirjoitukseen olen kasannut erilaisia projekteja ja kokeiluja monelta eri saralta. Käytetyt materiaalit ovat suurimmaksi osaksi löytyneet kotoa ja ovat näin ollen kierrätysmateriaaleja.

Ensimmäisenä esittelyssä sisustustaulut, joiden kankaana on käytetty vanhan kimppakämppämme videotykin taulussa ollutta puuvillakangasta. Kädenjäljet on tehty sormiväreillä, mikä näin jälkikäteen ajatellen ei ollut kovin hyvä idea. Erään lempiyhtyeeni, Mokoman, lyriikoista innostuneena tein toisen taulun samasta kankaasta. "Taulussa" on kirjoitettuna kangastussilla pätkä Mokoman Huomenhaamu-kappaleesta, joka taulun tekohetkellä puhutteli minua kovasti.

Kädenjäljet

Huomenhaamu hetki ennen pingottamista

Olen tehnyt myös yhden muun taulun ennen näitä kanvaaseja. Taulussa on paperimassasta tehty sydän, joka on maalattu sormiväreillä sekä taustalla revitty sivuja Reijo Mäen Vares-pokkarista, josta puuttui sivuja jo uutena. Teksti tauluun on jälleen lainattu, tällä kertaa Tommy Tabermannin runosta Olisipa kaipaus viiniä (1974).

"Olisipa kaipaus viiniä, ympäripäissäni, minä odottaisin sinua"
Sain syntymäpäivälahjaksi ompelukoneen, joten erilaisia ompeluprojekteja on tullut kokeiltua. Lähinnä paikkaillut kyllä koiran petiä, joka on ratki vähintään kerran viikossa! Uskomatonta, miten farkkukangas, joka kestää itsellä housuissa jopa 5 vuotta, ei kestä koiran käytössä yhtään mitään. Hieno neliruutuinen peti alkaa uhkaavasti muistuttamaan tilkkutäkkiä nykyään...

Muita ompeluksia on muun muassa tämä voodoonukke, jonka tein luokkakaverille syntymäpäivälahjaksi. Nukkeen on käytetty kahta vanhaa toppia, hieman villalankaa, vanua ja nappeja. Se on aivan rempula ja muotopuoli, sillä pää on aivan toisella hartialla. Silti tykkäsin nukesta kovasti ja se oli kiva antaa lahjaksi!

Positiivista voodoota
Nuhjuisesta bändipaidasta syntyi pehmolelu

Farkkukankaasta tehty pehmolelu Unnalle. Kesti ehkä kaksi tuntia, kunnes oli riekaleina
Makupalapussi. Pussi kaksinkerrtainen, sisäpuoli ommeltu vanhasta sateenvarjosta, päällinen farkkua. Kiinnitys lenkkivaatteisiin hoituu lasten lapasklipseillä.

Loppukevennykseksi muutama kuva eilisillasta. Saunottiin kaverin kanssa ja nautiskeltiin terassilla muuten vaan. Maisteltiin kuohuviiniä ja mansikoita. Ja pyydetiin naapuria grillaamaan meille makkaraa. Kunnes... koira karkasi terassin aidan yli, juoksenteli muutaman kunniakierroksen ja joutui loppuillaksi kiinni. Taisi kaverilla pyyhekin tipahtaa tässä rytäkässä päältä. Jatkoimme saunomista ja valmiiksi grillatut makkarat odottivat meitä terassin pöydällä, kun olimme saunoneet riittävästi. Veikkaan, että nämä naapurit muistavat meidät vielä seuraavallakin tapaamisella...

Mansikoita ja kuohuviiniä

Tuparikukka

Ettei vaan tulisi auringonpistos? Parasta laittaa lakki päähän

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Hemma

Työpainotteisen viikon kunniaksi ruotsinkielinen otsikko tämänkertaiseen kirjoitukseen. Töitä on riittänyt niin muuton, remontin kuin varsinaisen palkkatyönkin saralla. Hikinen yksiö vaihtui hieman tilavampaan kaksioon, jossa on oma sauna ja terassipiha. Varsinainen muutto sujui yllättävän kivuttomasti kolmen hengen porukalla, mutta kaikki muu eli laatikoiden purkaminen ja tavaroiden paikalleen laittaminen onkin sitten kestänyt kohta viikon verran. Uudessa asunnossa on todella paljon säilytystilaa, joten suurin osa tavaroista onkin tullut työnnettyä sisältöineen päivineen kaappiin. Voi olla mielenkiintoisia tutkimusretkiä joskus, kun näiden laatikoiden sisältöä alkaa kaipailemaan.Unnakin sai kamoilleen kokonaisen oman korkean kaapin. Taitaa olla hieman hemmoteltu neiti...

Miten niin hemmoteltu koira? Oma kaappi ja kaikkea...

Unna on kotiutunut yllättävän hyvin uuteen asuntoon. Ensimmäisenä päivänä otti jo päikkäreitä terassilla ja työpäivienkin aikaan on pärjännyt hienosti kotona. Tosin häkissä.. Juuri kun vanhan asunnon "pieni pintaremontti" on saatu valmiiksi, ei viitsisi aloittaa hommaa alusta. Uuden talon käytävän lattiat ovat todella liukkaat ja Unna liukastelee niillä kuin bambi jäällä. Rappusten kulku kuitenkin onnistuu täällä, vaikka se selkeästi on edelleen jännä paikka. Ja mikä parasta... on ihanaa asua kaksiossa, kun voi  nukkua makuuhuoneessa ilman, että tarvitsee kuunnella koiran tassuttelua läpi yön. Unna on todennut, että olkkarissa on ihan jees nukkua, joten vaikka ovi makuuhuoneeseen on auki, se ei sinne sen kummemmin pyri.

Toinen asunnon onni on oma terassi. Ihana varsinkin näin kesällä istuskella siinä ja vaikka nautiskella jäätelöä (tai olutta saunan jälkeen!). Myöskin Unnalle mukava paikka pötkötellä ja seurailla talon elämää (ja ainakin näin alkuun myös hieman haukahdella ohikulkijoille).

Jäätelön syönti terasilla oli niin kivaa, että tuli syötyä liika ja paha olohan siitä tuli.




 Hemma. Niinpä niin. Tänään oli alunperin tarkoitus olla kaverin kanssa Ruisrockissa ja kuuntelemassa muun muassa Mustaschea. Oli liput ostettu ja hotelli varattu. Muutto vei kuitenkin ajan ja rahat, joten täällä sitä ollaan kotona päivittämässä blogia rokkailun sijaan. Ostin kuitenkin eilen viimeisillä rahoillani liput Kuopiorockiin, joten varokaa! Heinäkuun vikana viikonloppuna on sellainen meno, että oksat pois.

Lenkkimaisemat täällä Särkilahdessa on aika loistavat. Viikossa ei ole ehtinyt kuin hieman raapaista pintaa, mutta hyvälle näyttää. Tänään jopa reipastuin ajamaan pyörällä töihin, sillä matkaa työpaikalle on vajaa 5 kilometriä ja autolla matka kestää noin 10 minuuttia ja pyörällä 20 minuuttia. Kunto on vissiin päässyt vaan hieman rapistumaan tässä kevään aikana, sillä melko hapokkaalle tuo matka tuntui.

Erään aamulenkin maisemia.

Tähän loppuun sitten muutamia kuvia muuten vaan. Tänään on Eino Leinon, suven ja runon päivä. Aamulla terassilla torottaessani nappasin kuvan liputuksesta. Eino Leino on yksi lempirunoilijoitani, lähinnä Nocturnen takia.

"Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu. Kesä-yön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu."


Uuden elämän utuinen alku.