lauantai 23. maaliskuuta 2013

Tarttis päästä parturiin?

Olen tässä jo hetken aikaa haaveillut uudesta hiusmallista, mutta opiskelijan kukkarolla tuo parturissa käyminen ei ole ihan ensimmäisenä listalla.. Rupesin sitten kaivelemaan arkistoista kuvia vuosien mittaan olleista hiuksista. Tuohon aikanaan kävin parturissa ehkä noin puolen vuoden välein, joskus tiuhempaankin. .

Joskus aikanaan minulla oli tuonne persuuksiin asti ylettyvä suora, melko vaalea tukka. Kunnes se sitten kerran lähti, kerralla lyhyemmäksi. Meinasi itku tulla, kun tukka napsahti lettinä pöydälle. Tämän jälkeen tukka on ollut enemmän tai vähemmän tumma, punainen pääsiassa. Violettiakin tehostetta joskus kokeilin. Olen tullut siihen tulokseen, että tukassa pitää olla rokkia.Olen vihdoin ja viimein saanut tuon punaisen kauden jälkeen [rakastan edelleen punaista tukkaa, mutta se ei vain tule olemaan minulla järkevä ratkaisu] kasvatettua oman värini takaisin. Oma väri saa jäädä, mutta muuten elovenalle kyytiä!

Vuonna kukka ja keppi otsatukka Maidenin keikalla

Piiiiitkä ja punaineeeeeeen tukka

Hiusmallina

25 ja lyhyt tukka

Sama punaisella höystöllä

Silmälasit ja kiharat


 TAHTOO PARTURIIN! :)



tiistai 19. maaliskuuta 2013

Shamaaneja ja sämpylöitä

Eilen koulusta tullessa kotona odotti kirje, käsinkirjoitettu kuori. Kuoresta paljastui tervetulotoivotus rumpukurssille sekä ennakkolasku. Jee, kesällä tekemään shamaanirumpua! Bongasimme joskus Etelä-Saimaa lehdestä artikkelin kaverista, joka järjestää rummuntekokursseja sekä tekee itse rumpuja. Pakkohan tuonne oli päästä..


Eilen oli myöskin vapaailta [kun jälleen kerran lusmuilin, enkä lähtenyt salille. No, mitäpä tuota kiirettä pitää, kun on jo puolitoista vuotta ollut siellä käymättä! Eikä vaines, kevättä kohti jumppahimo kasvaa ja kasvaa, kunpa pääsisi taas liittymään ökykalliille salille ja hankkimaan kesäkuntoa] ja ajattelin kerrankin laittaa ruokaa ja leipoa omat leipäni. Sämpylätaikina sai sekaansa iänikuiset siemensekoitukset kaappien perukoilta. Hyviä tuli!


P.S. Tiiviimmän blogipäivityksen takia olen huomannut, että facebookissa en ole ollut kovinkaan aktiivinen. Jes, tämä olisikin ihan hyvä suunta :)


maanantai 18. maaliskuuta 2013

Maailman kamalin koira

Vaikka otsikko lupailee pahaa, tämä ei ole sitä, miltä näyttää..ehkä.

Katsoin viikonloppuna toistamiseen elokuvan Marley&Minä, jossa Owen Wilson ja Jennifer Aniston koittavat elää normaalia elämää ylivilkkaan Marley-labradorin kanssa. Olen lukenut tarinan ensin kirjana [John Grogan] ja sen jälkeen katsonut elokuvan. Ainahan kirja on se parempi, mutta se ei ole se pointti tässä kirjoituksessa.

Mietin tuolloin, kun ensimmäistä kertaa tutustuin ilmiöön nimeltä Marley, että tuollaista koiraa ei voi olla olemassa, vaikka tarina perustuu tositapahtumiin. Itsehän en vielä silloin koiraa omistanut ja tuntemani tessut olivat enemmän tai vähemmän hyvin koulutettuja. Naureskelin ajatukselle, miten kaoottista elämä koiran kanssa voisi pahimmillaan olla.

Ja tadaa! Keväällä 2011 kotiini muutti tosielämän Marley, Unna. En toki ole etsinyt kultaisia kaulakoruja kakkaläjästä, mutta sen sijaan legoukkojen osia kylläkin [sori, pikkuveli :)], cd-levyjen palasia, kuparilankaa ja kaikkea muuta koiran "normaalia" ruokaa. Unna on syönyt betoniseinää, sohvaa ja sohvapöytää, kukkapöytää ja suihkupulloja, lipaston kulmaa, kirjahyllyä, ruokapöydän tuolia ja kodin elektroniikkaa [paljon!], liikaa omaa kuivamuonaansa ja omaa kakkaansa, ketun kakkaa, jäniksen kakkaa, hevosen kakkaa, linnun kakkaa, kakkaa, suihkukapulan ja märäntyneitä punajuuria, tupakantumppeja ja kiviä, päiväpeittoa, peittoja ja mattoa, muovista lattiamattoa, jalkalistoja, kaapinoven. Ja niin edelleen.. Hmm.

Unna ei ole saanut potkuja koirakoulusta. Mutta lukemattomia kommentteja ohjaajilta, että "enpä ole koskaan nähnyt noin reipasta kaveria" ja "olisipa kiva nähdä kaikki tuo energia jossain hyödyllisessä". Unna myös kunnostautui karkailemaan agilitykursseilla kesken esteradan ja juoksi sydämensä kyllyydestä ympäri kenttää. Tai pisti pötkölleen, kun ei huvittanutkaan hypellä radalla..

Ja silti, vaikka Unna vaikuttaa olevan maailman kamalin koira, kuten Marleykin, se on kuitenkin maailman ihanin koira. Ainakin hyvinä päivinä :) Se saa nauramaan hysteerisesti ja itkemään, osaa lohduttaa ja haluaa olla aina vaan rapsutettavana. Minun oma Unna!






torstai 14. maaliskuuta 2013

Vapaapäivien puuhia

Tällä viikolla minulle on siunaantunut kolme vapaapäivää. Vapaat tekevät kyllä ihan hyvää.. Tiistaina kävin pitkään odottamallani keikalla Henkassa, kun siellä esiintyi ruotsalainen Amaranthe. Keikka olisi voinut olla parempikin, mutta ihan menevää settiä tuo popmetalli-ihme tarjoili. Voisi toimia varsin hyvin myös kesäiltana Toyotan takapenkillä, kevyellä siiderihuikalla höystettynä :)




Eilen ajelin sitten tänne "maalle" viettämään vapaapäivän koirien hoidon merkeissä. Jonkun verran jaksavat nuo "kakarat" painia.. Illalla leivoin [kaupan valmistaikinasta] lohipiirakkaa erään merkkipaalun kunniaksi. Jälkkäriksi valmista kaupan suklaakääretorttuleivosta.



Tänään päivä on mennyt samaa painia katsellessa, ulkoillessa [hrrr, aamulla pakkasta 20 astetta] ja lukiessa. Ihanaa, kun on kerrankin ollut aikaa lukea.


tiistai 12. maaliskuuta 2013

Voi [koira]elämän kevät!

Meidän "perheessä" huomaa kahdesta asiasta, että on tullut kevät. Lattiat lainehtii koiran karvaa, vaikka imuroisi joka päivä ja harjaisi koiraa tiuhaankin. Varsinkin, kun kotonaoloaikana on nykyään jopa ulkona valoisaa ja tulee pidettyä sälekaihtimia auki [talvella kaihtimet aina kiinni, sillä katutasossa asuessa olo on kuin Jenni Vartiaisen Nettiin-musiikkivideossa], jolloin kaikki pöly ja karva leijailee auringonvalossa.

Toinen selkeä kevään merkki on Unnan alkavat juoksut [TAAS!]. En siis ehtinyt leikkauttaa Unnaa ennen juoksuja, mikä olisi tietysti ollut suotavaa poikakoiran hengaillessa säännöllisesti kanssamme. Jostain syystä kevät on tänä vuonna erityisen ihana ja Unna päätti aloittaa juoksut muutamaa kuukautta viime kevättä aiemmin. Tai ihan varma en juoksujen alkamisesta ole, mutta kaikki merkit vahvasti siihen viittaavat.

Minua on myös viimeaikoina mietityttänyt jälleen Unnan mahdollinen kuulovika. Epäilin jo Unnan ollessa pentu, että se ei kuulisi kunnolla. Usein metsässä irti ollessaan Unna lähti juoksemaan hämmentyneenä aivan päinvastaiseen suuntaan kuin mistä sitä huuteli, säikähteli pyöriä ja autoja lenkillä ja muutenkin käskyt tuntuivat kaikuvan kuuroille korville. Kuulin, että yksi Unnan siskoista on todettu umpikuuroksi. Tämä herätti miettimään asiaa uudelleen. Unna ei reagoi, jos joku tulee sisälle, ei hauku eikä havahdu unestaan ennenkuin seisoo vieressä. Unna reagoi käsimerkein annettuihin käskyihin huomattavasti paremmin kuin suullisiin käskyihin. Unna tottelee paljon paremmin, kun siihen saa ensin katsekontaktin.

Kokeilimme viikonloppuna sitä, miten Unna reagoi ääneen. Naksuttelimme koirien palkitsemiseen tarkoitetulla clickerillä Unnan selän takana aina vaihtaen välillä puolta. Oikean korvan vieressä naksauttaminen herätti Unnan huomion huomattavasti harvemmin kuin vasemman korvan vieressä naksauttaminen. Unna jopa usein käänsi päätään vasemmalle, kun sen oikean korvan vieressä naksautettiin. No, nämä ovat vain arvailuja, mutta luulen, että asia olisi hyvä tutkia. Jos koiralla onkin toinen korva kuuro, ei ole mikään ihme, että sen kouluttaminen on hankalaa. Kuulotutkimus tehdään käsittääkseni nukutuksessa, joten ihan heti sinne emme ole ryykäämässä. Ensin pitäisi hoitaa se leikkuuttaminen alta pois...


Kevät ja vapaapäivä sai minut hullun järjestelyraivon partaalle [joka laantui kuitenkin vaatehuoneen ja makkarin jälkeen]. Vaatehuoneeseen piti tehdä tilaa vaatteille, jotka sain viime viikolla ystävältäni ja samalla oli hyvä tilaisuus kerätä pois kaikki ne vaatteet, joita ei ole tullut juurikaan pidettyä viimeiseen puoleen vuoteen. Ja makkari tuli siivottua erityisen hyvin, sillä se on ainoa huone tässä asunnossa, josta saa tällä hetkellä mukavan näköisen eikä kalusteiden paikkaa sanele pakko. Jospa loppukin asunto joskus näyttäisi sille, mille haluaisin [saisin muun muassa sohvan ja kunnon koulupöydän].



Kaikesta huolimatta hyvää kevättä kaikille!

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Hiihtoloma part 2.

Hiihtoloman jälkipuoliskolla tein muutaman päivän reissun Lappeenrantaan ja Imatralle, sillä sain kyydin ystävältäni ja hänen äidiltään, jotka olivat menossa minilomalle samaan suuntaan. Äitin helmoissa on hyvä olla..


Lappeenrannassa hengailin äitin luona, söin, söin ja söin. Imatralla kävin ystävän kanssa lillumassa kylpylässä sekä ihanan ihanaisessa kaupassa nimeltään Virkkukoukkunen. Ystäväni on suuri fani, joten käynnistä kaupassa kehkeytyi varsin mielenkiintoinen kokemus. Noin puolen tunnin shoppailun jälkeen pääsimme tapaamaan Virkkukoukkusen perustajaa kaupan alakerrassa olevaan työtilaan. Voi sitä kyynelten ja naurun määrää, kun fani pääsi tapaamaan tekijää (ja me muut siinä sivussa). Oli hauska nähdä, missä nuo käsityönä valmistetut tuotteet syntyy ja miten. Muistoksi reissusta jäi pari valokuvaa sekä mahdollisesti meidän valokuva piakkoin ilmestyvässä historiikissa (kääk!). Ja pitihän siellä vähän shoppaillakin.. onneksi oma rahatilanne ei sallinut ylenpalttista rahankäyttöä, sillä tuolla jos missä saa rahansa helposti tupuloitua.





Reissusta on aina mukava tulla kotiin, mutta erityisesti nyt. Sattui olemaan naistenpäivä ja minua muistettiin ihan urakalla.. ruusuja ja kaikkea muuta ihanaa <3


Viikonloppuna paluu "arkeen" eli töihin. Mutta lauantai-illaksi oli vielä luvassa kiinalaista ruokaa ja elokuvissa käynti. Oli muuten aika karu elokuva tuo 8-pallo, vaikkakin kiva oli katsella tuttuja maisemia Kuopiosta.


Tänä aamuna paluu kouluun oli yhtä ankea kuin aina ennenkin. Illalla väänsin niska limassa puuttuvaa raporttia ja aamulla opettaja käy huikkaamassa luokan ovelta, että on siellä ja siellä sen ja sen ryhmän kanssa. Turhaa työtä!!! Noh, kesää kohti rimpuillaan..

Hurtan kilpailukin päättyi eikä siinä sijoitusta tullut, harmi. Kokemusta rikkaampana kuitenkin..

P.S. Onko kukaan kaivannut kuvatekstejä vai mennäänkö tällä samalla linjalla jatkossakin?

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Hiihtoloma part 1.

Hiihtoloma alkoi jo torstaina, mutta aika on mennyt reissussa ja töissä, joten nyt vasta päivitystä loman ensimmäiseltä puoliskolta. Tämä on taas tällainen pikainen päivitys kuvien muodossa, sillä tänään pitäisi laittautua valmiiksi lähtöön loman loppupuoliskoa ajatellen. Suuntana taas Lappeenranta ja äitin helmat :)

Tänään pitäisi viedä vielä uusi kone takaisin liikkeeseen (niin minun tuuria..) ja pestä sata koneellista pyykkiä.







Unna on päässyt välillä onneksi maalla ulkoilemaan irti sekä leikkimään Niilan kanssa. Tuo leikkiminen ainakin tuntuu imevän neitistä mehut ihan kunnolla, samalla kun Niila vain saa lisää virtaa.

Ja herkkuja. Niitä on vähän tullut myös syötyä, mutta kai lomalla saa, eikö niin? Ja minulla on ihania kavereita. Sain taaaaaas kassillisen vaatteita, joita ihana ystävä ei tarvitse. Ei tartte mennä shoppailemaan eikä mene rahaa. Kiitos!





Eilen pääsin vihdoin ja viimein luistelemaan Ice Marathon-radalle Kallavedelle. Aurinko paistoi ja pakkasta oli jotain 12 astetta. Mutta se tuuli! Huh huh. Tuntui, että välillä ei etene, vaikka kuinka koittaa potkia. Mutta etenin tuota vissiin, sillä 12,5 kilometriä tuli luisteltua ensimmäisellä reissulla..


Nyt pakkaamaan kamppeita seuraavaa settiä varten. Hyvää hiihtolomaa kaikille!