maanantai 16. helmikuuta 2015

Makumuistoja: laskiaisrieska

Nyt on opinnäytetyöseminaari pidetty, työ menossa läpi ja hommat aikalailla purkissa. Tuntuu kohtalaisen hyvälle ja sitten se vasta hyvälle tuntuukin, kun on paperit kourassa. Vapaa-aika on hetkiseksi lisääntynyt ja keittiössä siivo sen mukaan.

Tämän kerran makumuistona on laskiaisrieska tai oikeammin kai läskirieska, joka on sitkeää ohutta ohrarieskaa, jonka päällä on siankylkeä. Tätä herkkua on ollut tarjolla mummulassa usein laskiaisen aikaan ja kun tänävuonna meni laskiaissunnuntai töissä ja tiistai tulee menemään samoissa merkeissä, päätin leipoa rieskaa edes muistuttamaan lapsuuden laskiaisista. Meillä oli tapana isoveljen kanssa laskea mäkeä silloisen kotipaikkamme läheisyydessä olevalla mökkitiellä ja rakensimme tien reunaan aina hyppyrin, josta oli hyvä stigalla täräyttää pää edellä hankeen. Jokusen kerran siinä saattoi tulla ilmat pihalle, mutta hauskaa oli..

Tein jälleen hieman muunnellun version makumuistosta, sillä ohjeen mukaisia ohrajauhoja minulla ei ollut ja siankyljen tilalle laitoin pekonia, jota myöskin mummulan rieskassa on ollut joskus.

Laskiaisrieska

2 1/2 dl kylmää vettä
1 tl suolaa
ruisjauhoja
spelttijauhoja

Taikina saa olla kohtalaisen kiinteää, jotta siitä voi muotoilla pötkön. Pötköstä leikataan sopivan kokoisia paloja ja kaulitaan tai painellaan palat leivinpaperille rieskan muotoon. Pistellään haarukalla rieskan pinnat ja laitetaan pekoninpaloja päälle. Paistetaan n. 250 asteessa 12-15 minuuttia. Jauhoja meni yhteensä ehkä kuutisen desiä, ohrajauhoja ohjeeseen kuuluu neljästä neljään ja puoleen desiin ja paistolämpötila on tuolloin vajaa 300 astetta ja paistoaika 15 minuuttia. Vesi kannattaa olla oikeasti kylmää, sillä se vaikuttaa rieskan rakenteeseen, kun kylmä taikina pannaan kuumaan uuniin.


Ystävänpäivää meillä vietettiin jo oikeastaan perjantaina, jolloin illalla naposteltiin rieskarullia. Lauantaina pöydässä oli jääkaapin jämäjutuista tehty shakshuka ja pull-apart -leipää ja jälkkärinä Arnoldsin sydändonitsit. Askartelin ystävänpäivälahjaksi meille date jar -purnukan, jossa on ideoita yhteiseen ajanviettoon. Liian helposti tulee vain istuttua sohvalle tuijottamaan elokuvia..



Herkkuja on tullut syötyä siihen malliin, että perjantain ja lauantain välisenä yönä suussa räjähti hammas :) Hammaslääkäriä odotellessa..

Lopuksi vielä kuva Unnasta.. <3 Saatiin eilen tieto, että päästään huhtikuussa Savon Nuuskujen noutokurssille opettelemaan riistan noutoa. Saa nähdä, mitä siitä tulee..


maanantai 9. helmikuuta 2015

Makumuistoja: piimäkakku

Nyt vois jo pikkuhiljaa alkaa rajoittamaan tätä leipomisen ja kokkaamisen määrää tai saan muuttaa blogin nimeksi pian Polku painonhallintaan. No, tänään kuitenkin leivoin taas, vaikka kyseiset eväät oli tarkoitus tehdä vasta ystävänpäiväksi.

Otsikon makumuistoja viittaa siihen, että piimäkakulla on jotenkin erityinen paikka minun muistoissani [ja vatsassani]. Muistan yhden kesän, ehkä lukioaikaa, jolloin luin Jean M. Untinen-Auelin Maan Lapset-kirjasarjaa. Sarjan tunnetuin osa lienee Luolakarhun klaani. Tuosta kesästä on jäänyt mieleen vain se, että jokin päivä ellei useampikin meni tuon kirjan parissa piimäkakkua samalla mutustaen.

Nyt tein piimäkakusta vatsalleni ystävällisemmän version muffinivuokiin, mukaillen sitä Luolakarhun klaani-kesän ohjetta :)

Piimäkakkumuffinit

2dl sokeria
n. 3dl glut. jauhoseosta
1/2 tl soodaa
1 tl kaardemummaa
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1/2 tl neilikkaa
ripaus ruususuolaa
2 1/2 dl piimää
1 kananmuna
n. 1dl öljyä

Ensin sekoitetaan kuivat aineet keskenään. Lisätään piimä, kananmuna ja öljy ja sekoitetaan varovaisesti esimerkiksi puuhaarukalla. Paistetaan uunin alaosassa 175-190 asteessa reilu puoli tuntia.


Päälle laitoin kaupan valmista kinuskikastiketta ja suklaanappeja. Olisi toki mennyt alas ilman lisähöysteitäkin :)

Onneksi huomenna on paluu töihin ja sitä mukaa myöskin oppariseminaariin, niin ei tarvitse muutamaan päivään leipoa.. Opettaja oli kehunut sähköpostissaan opinnäytetyöni kehittymistä, joten ihan hyvillä mielin tässä kai sitä kohden suunnataan.

Nyt taidan mennä lukemaan jotain ja saatanpa syödä vähän samalla piimäkakkua :)

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kelpo emäntä

Aika usein se menee, niin että "hyvä ruoka, parempi mieli". Eilen aamulla kurkku oli kipeä, joka paikkaan koski ja loppuhiomista vaille oleva oppari ahdisti ja piti tirauttaa pienet aamuitkut. Tästä huolestuneena muru ehdotti, että josko olisi hyvä hetki pitää pieni paussi ja ehdotti uimahalliin lähtemistä. Yli vuoden paikkakunnalla asuneena en ollut vielä sujunut uimaan paikalliseen mestaan [joskus kakarana sentään ajettiin sata kilometria samaan paikkaan uimaan], milloin tekosyynä olivat kiireet ja milloin se, että ei ollut uimapukua tai milloin ei vain kehdannut näyttäytyä uimavarusteissa. Eilen siis suunnattiin urheilukaupan uikkariosaston kautta polskimaan [eli lillumaan] ja hyväähän se teki. Kurkkukipu ei hävinnyt, mutta itkuahdistuspaniikki taisi jäädä sinne jonnekin porealtaan, liukumäen ja höyrysaunan välille.

Kuten aina, nytkin uinnin jälkeen oli ihan kamala nälkä. Piti ottaa vähän välipalaa, sillä olin suunnitellut ruoaksi kurmeeta, jonka tekemiseen menisi toista tuntia aikaa.. Tarjolla oli siis:

Leipäboston ja jättikatkaravunpyrstörisotto





Bostonissa on täytteenä pekonia, aurinkokuivattua tomaattia, timjamia ja voimakkaan makuista juustoa. Päälle on ripoteltu sormisuolaa.

Olen kuulemma ihan kelpo emäntä!

torstai 5. helmikuuta 2015

Tilannekatsaus

Tammikuu hujahti ohi ihan hetkessä ja pian ollaan siinä pisteessä, että opinnäytetyö pitäisi lyödä lopullisesti kasaan, esitellä ja julkaista. Maaginen H-hetki on ensiviikon torstaina ja jos kaikki menee hyvin ja työharjoittelutunnit tulee täyteen ajoissa, mulla on muotoilijan paperit handussa maaliskuun lopulla. Tämä tarkottaisi kaksi kuukautta etuajassa, jos ajatellaan tutkinnonmukaista suoritusaikaa.. Koputetaan puuta ja toivotaan, että kaikki menee hyvin. Kunhan saan tuon operaation päätökseen voin kaikki illat bloggailla, urheilla, leipoa ja tehdä kaikkea kivaa, mitä ei ole nyt ehtinyt :)

Ja sitten päivityksiä opparin ulkopuoliseen elämään. Sain töistä enemmän työtunteja kattavan työsopimuksen ja samalla siirryn tekemään nykyistä hommaani vähän eri tavalla tiiviimmin asiakkaiden kanssa. Uudet haasteet toki vähän jännittää, mutta toisaalta olen hirvittävän innoissani tästä mahdollisuudesta.. Pääsen uusissa tehtävissä toivottavasti hyödyntämään enemmän koulutuksen tuomaa osaamista sekä muita taitojani :) Uusiin kuvioihin pääsen tutustumaan jo ensi viikolla!

Sitten vähän tympeämpiä uutisia, sillä taloasiat ovat toistaiseksi jäissä. Kohde, josta olemme kolme kuukautta vääntäneet kauppaa ja selvittäneet asioita, osoittautui kuntotarkastuksessa sen verran epävarmaksi tapaukseksi [jo ennestään olleiden epäilysten lisäksi], että päätimme vetäytyä hommasta. Olin jo ehtinyt suunnitella taloon itselleni keittiön ja työhuoneen, mutta nämä suunnitelmat saavat nyt jäädä hautumaan ja odottelemaan uutta kohdetta. Täytyy toivoa, että kevään edetessä talomarkkinoilla alkaa olemaan enemmän tarjontaa ja se oma koti jossain vaiheessa löytyy. Nyt on vähän huojentunut, mutta tyhjä olo eikä jaksa oikein haaveillakaan vielä uusista taloista..

Puurtamisen keskelle on mahtunut muutamia tähtihetkiä erilaisten kemujen muodossa. Pari viikkoa sitten järjestettiin ihanalle ystävälle vauvakutsut, oikein pinkit baby showerit :) Tässä muutamia kuvia illan kattauksesta, lisää kuvia voipi tsekkailla asianomaisen omasta blogista.



Tällä viikolla juhlistettiin sitten Unnan syntymäpäiviä <3 Uskomatonta, että tuo minun karvainen vauva täytti jo neljä vuotta! Tavoilleen uskollisena neiti pisti uuden lahjalelunsa päreiksi noin vartissa..


Tähän hätään ei tämän kummempia. Kuvat on edelleen mitä sun sattuu, sillä uusi kamera odottaa ostamista [ja vähän sitä rahoitustakin vielä :)]. Joten vink vink kaikki sukulaiset, jotka tätä luette [eli äiti], siinä ois hyvä idea valmistujaislahjaksi :)