sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Viikko paketissa

Hetki taas vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta. On hieman ollut vapaa-aika kortilla ja aiheet vähissä. Mutta täältä pesee ja huuhtelee..

Kävin tiistaina hankkimassa kuntosalijäsenyyden paikalliselle salille. Sitten illalla aloittelijan perusvirheenä hullu jalkarääkki. Tuntui kuitenkin mukavalle käydä. Viikolla muut illat vierähtivät joko töissä tai Unnan kanssa treeneissä, joten seuraavan kerran salille sujuin vasta eilen lauantaina. Luvassa oli uudestaan jalkatreeni, hieman kovempaa ja pidemmillä sarjoilla kuin tiistaina. Puujalkoja odotellessa :) Tänään pitäisi vielä illasta sujua tekemään vähän yläkroppaa, sillä ensiviikolla salille ei taas ole aikaa. Töitä, Unna treenit ja viikonlopuksi kaavailtu reissu Helsinkiin.

Viimeksi kerroin ostaneeni aineksia raakakakkuun. Sain kuin sainkin kakun tehtyä viime viikonloppuna. Melko täyteläistä tuli, sillä kaikkia ohjeen vaatimia aineksia en voinut mahani takia käyttää. Tänään kakusta katosivat viimeisetkin palat.

Kaurahiutaleita
Ruokokidesokeria (ohjeen mukaan steviaa)
Kookosöljyä

Suklaamassaa (100% suklaata)
Kookosöljyä
Kookoskermaa
Psylliumia
Ruokokidesokeria


Muuten viikko on mennyt melko terveellisesti syödessä. Jos ei oteta lukuun eilisiä "palkkareita": sipsejä ja suklaata. Kanaa ja riisiä, salaattia, kananmunia, kaurapuuroa, raejuustoa, marjoja ja jopa hyvää kouluruokaa. Olen yrittänyt myös töihin ottaa omaa ruokaa mukaan, jotta illalla ei tarvitsisi kärvistellä nälissään. Tätä varten hankintalistalla olisi joko ruokatermos tai Frozzypack, jotta ruoat saisi säilymään kylmänä tai sulana koulupäivän ajan. Haasteensa kullakin :)


Unnan kanssa työn alla luoksetulon opettelu. Vihdoin tässä vaiheessa, kun neiti alkaa olla lähellä kolmea ikävuotta. Taustalla tässä lähinnä se, että Unnan irtipidosta on aiheutunut jonkin verran harmaita hiuksia. Unna kun meinaa aina irti ollessaan kadota hetkeksi näkyvistä ja syödä jotain sopimatonta/vaarallista. Koiran hengen ja oman mielenrauhan vuoksi koitetaan nyt varovasti rajoittaa irtioloa ja irtiollessa aktiivisesti harjoitella luoksetuloa. Kutsu ja nami onnistuneesta luoksetulosta, ihan joka kerta. Olisi vaan jonkin verran helpompaa elämä aktiivisen koiran kanssa, kun voisi olla välillä irti ja purkaa höyryjä. Ja ihan jo treenienkin kannalta koiran huomion saaminen olisi tärkeää, että jatkossa treenihallilla Unna voisi olla irti eikä karkailisi toisten koirien luokse. Tällä viikolla Unna on saanut liikuntaa ihan reippaasti ja treenitkin sujuivat mukavasti. Tässä muuten vain muutama näyte kotoa, kuinka meillä oleskellaan.



Tänään on taas viikon ainoa vapaapäivä, joten ohjelmaa oli odotetusti luvassa. Aamuisen metsälenkin jälkeen suursiivous ja heti perään vähän vieraita. Murun vanhemmat ja Unnan ja Niilan kaveri Halti kävivät vihdoin katsomassa meidän yhteistä kotia. Hetken oli hulinaa, kun kolme koiraa heitti rallia sisällä [hmm, alkaisi olla otollinen aika sen pennun ottamiseen, jos meinaa saada sorsakaverin syksylle... ;) ].


Illalla siis vielä ehkä salille, kunhan päivällinen ehtii hieman laskeutua. 


Ja jos sen jälkeen vielä vähän vuokraelokuvaa :)

Loppuun pitää laittaa muutama otos viimeviikolta. Valokuvailmaisun kurssitehtävien aikaansaannoksia. Mie tykkään :)



 
Uutta kiireistä viikkoa pukkaa, pitäisi vain muistaa ottaa vähän rennommin edelleen. Jotta pysyisi järki.. 

Hyvää sunnuntaita kaikille!

torstai 16. tammikuuta 2014

100 tarinaa

Aloitin blogin pitämisen kesäkuussa 2012. Nyt puolitoista vuotta myöhemmin julkaisuja on kertynyt harvalleen 99. Tai tämä mukaanluettuna täysi sata! Pienet sille :)

Olin miettinyt jo jonkin aikaa, mitä asiaa käsittelisin tässä maagisessa kirjoituksessa. Koiran sata parasta ja pahinta temppua, asioita, joissa on satasella mukana, sata tavoitetta tai sata salamaa iskee tulta.. öö. Mietin jo tekniikkavihoissani lopettavani koko blogin [kerron tästä vihasta myöhemmin]. No ideaa ei sitten irronnut sen kummemmin, joten tässä tulee taas ihan tavallinen tarina minusta..

Lomat on siis hetkeksi taas pidetty ja palattu koulun penkille. Kattaukseen kuuluu tällä hetkellä valokuvailmaisua, visuaalisia taitoja, portfoliota [sen sadannen kerran] ja muutamia tuotekehityskursseja. Ehkä jopa ihan lupaava jakso tulossa, jos vain saa itsensä oikeaan moodiin. On muuten haastavaa tuo portfolion tekeminen. Kun ei ole tyytyväinen omiin tekemisiinsä, on hyvin hankala valita töitä, joita haluaa työnhaku- tai esittäytysmismielessä julkaista. Ja miten sen tekee, millä alustalla? Vaikka opintorekisteriotteessa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vilisee niitä paremman päädyn arvosanoja, ei silti koe olevansa riittävän hyvä. Tai edes kelvollinen.. Mitähän sitä pitäisi tapahtua, että alkaisi uskomaan itseensä ja saisi siitä ammennettua intoa ja energiaa tekemiseen?



Positiivisia tuntemuksia aiheutti kuitenkin viime viikolla Unna, kun lähdimme taas pitkästä aikaa treenaamaan rallytokoa. Alkeiskurssin ensimmäinen tuntihan silloin syksyllä aiheutti itkua ja epätoivoa, joten odotukset lajin pariin paluussa ei olleet kovin korkealla. Unna kuitenkin käyttäytyi treenihallilla erittäinkin siivosti ja hienosti kuunteli ohjeitani. Tänään taas treenit, joten toivoa sopii, että menee yhtä hyvin. Olen aloittanut lukemaan taas yhtä kirjaa kamalasta koirasta ja sen vielä surkeammasta omistajasta. Martin Kihnin kirjassa Kurittomat kaverit oli loistava tekstinpätkä:

"Hämmästyn, miten henkilökohtaisesti minä otan koko tämän koirankoulutustouhun. Joka viikko kulutan oppituntia edeltävät kaksi päivää hermoillen ja sitä seuraavat kaksi päivää häveten. Holan epäonnistuminen tuntuu omien luonteenvikojeni julkiselta esittelyltä."


Auts. Aika osuvaa :)

Asiasta kukkaruukkuun. Olen koko aamun [taas] lukenut fitnessihmisten blogeja. Elämäntaparemontin tehneitä nuoria, perheenäitejä ja kisa-ammattilaisia. Alan olla pikkuhiljaa koukussa. Ihmiset, joilla on kurinalainen ruokavalio ja paaaaaaljon liikuntaa vapaasta tahdostaan. Hyviä herätteleviä ajatuksia, kiitollisuutta, että voivat nykyään niin hyvin [monella taustalla vakavia sairauksia]. Ehkä minusta ei koskaan mitään fitnessihmistä tule, mutta toivotaan, että hyvä olo ja terveys kuitenkin olisivat joskus osa jokapäiväistä elämääni.

Ehkä osittain näiden blogien inspiroimana minua on alkanut kiinnostaa raakaruoka. Tai varsinaisesti raakakakut. Ongelma raakaruoassa on kuitenkin se, että ihanainen suolistoni ominaisuus IBS rajoittaa monien ainesten käyttöä. Eilen kävin ostamassa tarvikkeita yhteen suklaaraakakakkuun, oikein superfoodeja :) Kuitenkin toteutus odottaa hetkeä parempaa, sillä osa olennaisista raaka-aineista eivät sovi minulle ja niiden tilalle pitäisi kehitellä jotain muuta.


Ja sitten tekniikkavihaan. Olen nyt kahden vuoden ajan enemmän ja vähemmän taistellut puhelimeni kanssa. Nyt mitta on tullut lopullisesti täyteen ja olen yrittänyt vaihtaa puhelinta. Olen päässyt operaattorin kanssa auttavaan sopimukseen siitä, että minun ei tarvitse maksaa vanhasta puhelimesta jäljellä olevaa summa [koska se EI TOIMI!]. Olin jo valinnut uuden puhelimen ja sopinut soittoajan asiakaspalvelijan kanssa. Soitan, ja kas, tuo puhelin on yön aikana poistunut valikoimasta. Hämmennyn ja päätän palata asiaan myöhemmin. Valitan niin huoltoliikkeeseen kuin valmistajallekin, mutta kukaan ei tunnu olevan vastuussa. [Ja tätä kirjoittaessa muistan, että piti soittaa asiakaspalvelijalle ja tilata uusi puhelin. Nyt joku korkeampi voima, jos olet olemassa, anna uuden puhelimen toimia, niin ettei minulta mene järki!]. Ja jotta tämä puhelinepisodi ei olisi riittänyt, tietokoneeni buuttaa päivityksen asennuksen jälkeen eikä tästä ihanasta windowsakasista löydä edes järjestelmän palautusta! Ugh, olen puhunut!

Pulssi alkaa olla sen verran kova, että on ehkä parempi lopettaa tämä avautuminen ja lähteä ulkoiluttamaan koiria tuonne rapsakkaan ja talviseen pakkassäähän.


Reipasta loppuviikkoa!







tiistai 7. tammikuuta 2014

Vuosi 2013

Yleensä näin vuoden vaihtuessa on tapana katsoa hetki menneeseen ja summata, mitä mennyt vuosi on pitänyt sisällään. Tässä kuvakoosteena minun vuosi 2013.

Helmikuussa tyttöjen kanssa humpalla

Viikonloppulapsi Niila saapui perheeseen

Toukokuussa juhlittiin rakkaan ystävän 30-vuotissyntymäpäiviä

Kesäkuussa olin rummuntekokurssilla

Heinäkuussa Iron Maidenia katsomassa Helsingissä

Elokuussa rokkaamassa kotikaupungissa

Loppukesällä uskalsin ohjaksiin

Veljen mukana sorsametsällä

Marraskuussa yhteiseen kotiin murujen kanssa

Koko vuosi huolta ja murhetta, mutta myös naurua Unnan kanssa

Uusi vuosi, uudet kujeet :)

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Ota rennommin

Tänään meiltä riisuttiin joulu pois. Vapaat alkavat olla lopussa. Huominen vielä kuitenkin vapaa, kiitos ylimääräisten pyhäpäivien. Sitten alkaisi taas arki ja suorittaminen. Eikun..


Yritän muistaa jatkossa myös arjen keskellä ottaa rennommin. Tämä muutaman viikon vapaa koulusta on tehnyt kyllä mielelle hyvää ja toivoisin, että tuleva kevät menisi hieman vähemmällä stressaamisella kuin kulunut syksy. Tänään kalenteria täyttäessäni hienoinen pelko hiipi jo rintaan, mutta lupaan yrittää ottaa kevyemmin. Vaikka tämä tarkoittaisi harrastusten lisäämistä ja entistä tarkempaa aikatauluttamista, mutta mieluiten aikatauluttamista oman terveyden ja hyvinvoinnin ehdoilla.

Vaikka tosiaan jouluvapaat ovat ohitse, laitan vielä muutaman kuvan joululahjojen valmistelusta. Sattuneesta syystä niitä ei voinut julkaista ennen joulua ja sitten unohdin asian aivan kokonaan. Tein paketit aika pelkistetyiksi, mutta tykkäsin tyylistä kovasti. Ei glitteriä ja kiiltoa vaan luonnollisen näköisiä materiaaleja. Ohjeet sytykekäpyihin löysin jostain blogista, en vain muista mistä. Katajasytykkeiden ohje on blogista, jota seuraan säännöllisesti [Jovelan talopäiväkirja]. On muuten ihana blogi!





Sellaisia paketteja.

Olen nyt loman loppupuolella yrittänyt toteuttaa ajankäyttöä haluamallani tavalla.  Leivoin uudeksi vuodeksi spelttisarvia, olen tehnyt joululahjaksi saamallamme tehosekoittimella aamupalaksi erilaisia pirtelöitä [maitoa, kaurahiutaleita, maustamatonta jogurttia, marjoja, goji-marjoja jne.], olen katsonut televisiota, käynyt kuntosalilla, lenkillä ja uimassa. Ollaan käyty elokuvissa "treffeillä" :)





Otin sittenkin kuvan itsestäni tällä hetkellä. Kuva on ylivalottunut ja ylikalvakka. Mutta siinähän sitä on tavoitetta. Hieman väriä naamaan ja pari kiloa painoa takaisin [ja mielellään lihaksina].


Hyviä viimeisiä lomapäiviä minulle! :)

torstai 2. tammikuuta 2014

Terveydeksi!

Palasin tänään paikkaan, jossa olen viimeksi ollut ehkä kaksi vuotta sitten. Tai juuri tässä kyseisessä paikassa ehkä viisi vuotta sitten. Kuntosali. Salihistoriani on alkanut juurikin samaisesta paikasta, noin kymmenen vuotta sitten, kun muutin kaupunkiin. Hiljaiseloa on ollut liian pitkään. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään lopullinen ratkaisu. Kaksi viikkoa nyt alkuun kokeilua, ilmaiseksi kun saa.

Salin juoksumatolla lämmitellessä katselin itseäni peilistä. Hyi! Jotain kummallista on jossain vaiheessa päässyt käymään, sillä olen ihan liian laiha. Lihaksia ei missään! Olkapäät törröttää ja vyötärö on lommolla. Pohkeet ihan olemattomat riut. Naama on kalpea. En halua näyttää tälle.

Olen jo pitkään haaveillut jonkin urheiluharrastuksen aloittamisesta. Pää tarvisisi kaiken tämän kiireen keskellä hetken, jolloin ajatuksen voi heittää narikkaan ja kurittaa itseään muulla tavoin. Ruokakin saattaisi alkaa taas maistumaan, jos liikkuisi enemmän. Harvemmin kukaan kai salille sen takia menee, että söisi enemmän. Mutta kukin tavallaan. Juoksua varten pitäisi ostaa uudet lenkkarit. Salilla näytti homma sujuvan kymmenenkin vuotta vanhoilla vermeillä. Tai sujuvan ja sujuvan.. mutta jospa se kahden viikon jälkeen.

Painan nyt melkein saman verran kuin vuonna 2009. Tuolloin insinöörin opinnäytetyö söi voimia ja kiloja. Olin ihan kamala riuku. Välillä painoin taas melkein 8 kg enemmän. Silloin oli jo tukala olo. Aika nihkeää huomata, että on samanlainen jojoilija kuin kaikki muutkin naiset :) Nyt painoa on syönyt stressi ja sen tuomat mahaoireet. Ruokavalio, jossa kaikki entiset lempiasiat on kielletty. Sitä huomaa äkkiä, että syöminen ei kiinnosta, kun ei saa ruokaan makua tai vaihtelua. Tai kai sitä saisi, jos osaisi.

Olen salaa elätellyt toiveita, että kaikki vatsaoireet olisikin stressin ja epäsäännöllisen ruokailun aiheuttamia. Että ei minulla mitään ärtyvää suolta olisikaan. Mutta enpä silti ole uskaltanut kokeilla tavallisia ruoka-aineita. Ensin pitäisi saada apua stressiin. Saada elämä ja koulu ja työ ja ne harrastukset tasapainoon. Eihän kukaan tätä muuten jaksa! Mutta ei pidä keulia. Katsellaan kaksi viikkoa rauhassa, miltä se liikunta taas tuntuu. Ja jos se tuntuu hyvälle, pitää asialle jotain tehdä. Jos vaikka sen hysteerisen panikoimisen [en jaksa, en ehdi, en osaa] sijaan lähtisi salille ja jatkaisi hommia sitten, jos pää toimii paremmin. Muutama tunti viikossa voisi tehdä ihmeitä!

Lopuksi muutama vanha kuva. Pahoittelen laatua. Toinen otettu joskus vuonna 2008 ja toinen pari vuotta myöhemmin. Pikkusen on naama muuttunut... En tiedä olisiko pitänyt ottaa vertailun vuoksi kuva nyt? Huh, ehkä parempi, etten ottanut.



Mitään uuden vuoden lupauksia en tee, sillä en niitä pysty kuitenkaan pitämään. Mutta yritetään pitää itsestämme huolta tänä vuonna ja tulevinakin. Jookos? Ei ole järkeä näännyttää itseään koululla ja töillä, jos kaikki pitää koko ajan tehdä hampaat irvessä. Hyvä olisi joskus hymyilläkin :)


keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Hyvää Uutta Vuotta!

Vuosi vaihtui kotosalla omalla porukalla, melko rauhallisissa merkeissä. Naapurusto taisi ampua omat ja lainatut rahat taivaan tuuliin. Unna nukkui eikä vähääkään välittänyt raketeista. Nuori herra Niila oli peloissaan, haukkui jokaiselle paukahdukselle. Käytiin ajelemassa muutama tunti autolla rauhallisemmissa maisemissa, jottaei tarvitsisi koko aikaa pelätä. Meillä ei ollut raketteja eikä taida tulla ensivuonnakaan. Hyvä näin, ulkotulia katsellessa.




Hyvää ja ja vielä parempaa alkanutta vuotta kaikille!