Vehnänen olo

Kirjaimellisesti. Olen aloittanut testailemaan [vihdoin ja viimein], miten elimistö reagoi, jos ruokavalioon palautetaan viljaa ja tässä tapauksessa vehnää. Vedin lauantaina puolikkaan Arnoldsin donitsin [joo, olihan se aika hyvää puolen vuoden tauon jälkeen] ja leipää on mennyt maltillisesti. Olen jo haaveillut siitä, mitä kaikkea aion syödä, jos maha kestää viljoja. Muun muassa kiinalaisen ravintolan kanaa ja nuudeleita.. om nom.

Jos jotakuta kiinnostaa meikäläisen vatsan toiminta [jep, ihan varmasti kiinnostaa] tai ylipäänsä nämä tulevat ruokakokeilut ja salilla käynti, tätä puolta voi tsekkailla minun uudessa [valitus]blogissa - UpIsWay. Tämä siis siksi, että tämä positiivisuuspäiväkirjaksi tarkoitettu blogi ei muuttuisi ruikutuksen alustaksi :) Täällä piti olla haaveilua maalle muutosta [no eipä ole hetkeen näkynyt], muotoilujuttuja [no hyi hitto! :)] ja kaikkea muuta sellaista. 

Siispä. Luin jostain IBS-blogista, että jollakin oireet olivat helpottaneet, kun oli ottanut itse erilaisen kannan asiaan. Ja muuttanut maalle ulkohuussilla varustettuun vedettömään mökkiin! Loppui stressaaminen vatsan toiminnasta ja elämä muuttui muutenkin seesteisemmäksi. Sinnehän sitä olen minäkin koko ajan halunnut. Jos nyt ei ihan kantovettä ja sähkötöntä mökkiä, mutta ulkosaunakin riittäisi :) Ja porkkanoita ja perunoita omasta maasta, marjoja pakastintolkulla metsästä.

Koulussa aletaan olla siinä vaiheessa, että pitäisi olla jotain hajua muun muassa opparin aiheesta ja työharjoitteluista. Tosiasiassa kurssit loppuvat siis nyt keväälle [miten en ole tätä tajunnut aiemmin] ja sen jälkeen jäljellä on opparin ja työharjoittelun vuoro. Jaiks! Olisi kyllä kiva saada mukava ja mielenkiintoinen aihe, jotta ei olisi ihan yhtä rankka prosessi kuin inssiopintojen aikaan [-6kg]. Ja aiheissa käytönnössä maailma on rajana, hui!

Onneksi välissä on kuitenkin kesä ja neljä viikkoa kesälomaa! Ja ulkona paska keli laulaa linnut, joten kevät taitaa olla tulossa. Lähimpänä kuitenkin hiihtolomaviikko, johon töistä järjestyi kuusi päivää vapaata! Pääsee käymään vaikka mummulassa :)

Unnan kanssa treenailut meni viime viikollakin hieman plörinäksi. Tai no.. Unna oli treenien alussa ihan kiluissaan, sinkoili sinne ja tänne. Treenikaveri kokeili, että onko motivaation puute minusta johtuvaa [Unna ei motivoidu minun käskyistä], mutta tästä tuskin oli kyse. Aloitettiin siis tunti hieman eri tavalla. Unna maahan kerta toisensa jälkeen, rapsuttelua kaikessa rauhassa. Hetken kuluttua Unna haukotteli ja pötkähti kyljelleen. Tämän jälkeen käskyt meni perille. Otettiin vain lyhyitä radanpätkiä, jotta huomio ei ehtisi herpaantua. Jatkossa siis treenien alkuun täytyy nähtävästi ottaa rauhoittumisharjoituksia ja sitten vasta alkaa treenaamaan :) Tällä viikolla treenit jää valitettavasti välistä, sillä Unnalla on ollut maha sekaisin enkä uskalla mennä tartuttamaan tautia hallille.

P.S. Tällä kertaa tuli valitettavan kuvaköyhä postaus [kuvien uupuessa olen pitkittänyt kirjoittamista]. Uudessa puhelimessa oleva kamera ei oikein vakuuta. Vaikka Samsung oli ihan paska muuten, sillä sai kuitenkin aika hyviä kuvia. Nyt kuvat ovat epätarkkoja ja rakeisia, vaikka kameran piti olla parempi kuin edellisessä. Höh!