Uusi viikko on pyörähtänyt taas käyntiin. Tällä kertaa kirjoittelen perinteisen sunnuntain sijaan maanantaina, kun vietän omaa lomaa kotosalla. Maha on taas viikonlopun [ellei jopa koko viikon] ollut kipeänä, joten päätin skipata lyhyen koulupäivän ja parannella oloa. Alkuillasta olisi lääkäriin aika. Täytyy vähän käydä kyselemässä, mitä seuraavaksi kokeillaan, kun puolen vuoden FODMAP-dieetti ei ole tuottanut haluttua tulosta. Salaa jo haaveilen paluuta normaaliin ruokavalioon, mutta katsotaanhan nyt ensin..
Koulussa ei ole tapahtunut kamalasti mitään mullistavaa. Tämänkin veikkaan osaltaan vaikuttaneen viikon huonoon olotilaan. Ahdistaa välillä vähän liikaa tuo touhu, mutta täytyy koittaa jaksaa sinnitellä loppuun saakka. Olen yrittänyt korjata asennettani koulua ja oppilaitosta kohtaan, mutta valitettavan usein tulee tilanteita, joissa mietin tätä opiskelun mielekkyyttä. Ajat turhaan kaupunkiin ja opettajat ilmoittavat yksi toisensa perään, että ovat palaverissa siellä ja siellä. Se ei paljoa naurata ajaa turhan takia koululle, varsinkin jos illalla odottaa vielä töihin meno ja päivä venyy 13 tuntiseksi.
Kävimme viikonloppuna Helsingin messukeskuksessa MP14-messuilla. Odotukset reissua ja messuja kohtaan oli kovat, mutta kuten yleensäkin tuollaisissa tapauksissa pettymys oli suuri. Messut olivat kyllä ihan todella paljon huonommat kuin viime vuonna. Itse kun ei ole liikenteessä ostomielessä [paitsi ehkä varusteiden suhteen, muutaman Arai- ja HJC-kypärän testasin], ei messuilla ollut kovinkaan paljon nähtävää. Rakenneltujen pyörien osuus oli hirvittävän pieni [ja niistäkin 80% oli erilaisia kainalontuuletteluvehkeitä], porukkaa messuilla oli ihan liian paljon ja suurimman osan halleista täytti erilaiset krääsäkojut. Pettymys! Kuten mummuni käyttämä sanonta kuuluu: Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä :)
Tänään on muuten synttäripäivä. Minun rakas sontiainen, Unna, täyttää 3v. Eilen illalla ihan tippa linssissä muistelin koiran hakureissua. Kasvattaja ja minä, kumpikin väännettiin itkua, kun lähdin koiran kanssa kotiin. Ja sitä itkua [ja välillä vähän nauruakin ;) ] on jatkunut nyt kolme vuotta! Unna sai aamulla synttärikakkuna pienen lihahyytelön, joka katosi alle viiden sekunnin tuulen suojaan :)
Lopuksi vielä yksi kuva, joka on otettu koulun studiossa valokuvailmaisun kurssilla. Kiitos kuvasta luokkakaverille! :) Osaan minä olla ihan nättinäkin... On muuten hämmentävää huomata kuinka yhdennäköinen on oman äitinsä kanssa. Äitinsä tyttö :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti