Rummutetaan äiti maalle, rummutetaan taivaalle

Viikonloppuna koitti hartaasti odotettu päivä ja matka kohti kaksipäiväistä rumpukurssia. Aamulla jännitti niin paljon, ettei saanut syötyä mitään ja eikä pystynyt hetkeksikään istumaan paikoillaan. Kun kaarsimme autolla maaseudulla olevan punaisen talon pihaan, jossa kanat tepastelivat, alkoi jännitys haihtua. Menimme makaamaan ruohikolle vilttien päälle ja kuuntelimme rummun syvää ääntä, joka resonoi rintakehässä. Olimme valmiit aloittamaan rummun teon...

Ensimmäisen päivän jälkeen rumpu oli jo lähes valmis. Hieman jännitti, että ehtiikö rummun kalvo kiristyä yön aikana riittävästi vai pitääkö se aamulla purkaa ja punoa uudelleen. Onneksi aurinkoinen sää avitti nahan kuivumista ja rumpu soi jo aamulla hienosti. Toisena päivänä oli jäljellä rumpukapulan teko, kädensijan punominen, rummun rasvaaminen sekä vihkiminen.

Rummusta tuli omasta mielestäni hieno. Perinteinen, yksinkertainen ja minun näköinen. Rummulle sai pyytää vihkiessä jotain ominaisuuksia, joita sen soittaminen myöhemmin toisi. Toivottavasti rumpua tulee soitettua joskus kotonakin. Eilen illalla nukkumaan  mennessä piti vielä monta kertaa käydä katsomassa olohuoneessa hyllyllä olevaa rumpua. Ja voitte arvata, mitä tein viime yönä unessani...

...rummutin...

Jos jotakuta kiinnostaa, mistä tällainen kurssi löytyy... Rumpu-ukko