Voi [koira]elämän kevät!

Meidän "perheessä" huomaa kahdesta asiasta, että on tullut kevät. Lattiat lainehtii koiran karvaa, vaikka imuroisi joka päivä ja harjaisi koiraa tiuhaankin. Varsinkin, kun kotonaoloaikana on nykyään jopa ulkona valoisaa ja tulee pidettyä sälekaihtimia auki [talvella kaihtimet aina kiinni, sillä katutasossa asuessa olo on kuin Jenni Vartiaisen Nettiin-musiikkivideossa], jolloin kaikki pöly ja karva leijailee auringonvalossa.

Toinen selkeä kevään merkki on Unnan alkavat juoksut [TAAS!]. En siis ehtinyt leikkauttaa Unnaa ennen juoksuja, mikä olisi tietysti ollut suotavaa poikakoiran hengaillessa säännöllisesti kanssamme. Jostain syystä kevät on tänä vuonna erityisen ihana ja Unna päätti aloittaa juoksut muutamaa kuukautta viime kevättä aiemmin. Tai ihan varma en juoksujen alkamisesta ole, mutta kaikki merkit vahvasti siihen viittaavat.

Minua on myös viimeaikoina mietityttänyt jälleen Unnan mahdollinen kuulovika. Epäilin jo Unnan ollessa pentu, että se ei kuulisi kunnolla. Usein metsässä irti ollessaan Unna lähti juoksemaan hämmentyneenä aivan päinvastaiseen suuntaan kuin mistä sitä huuteli, säikähteli pyöriä ja autoja lenkillä ja muutenkin käskyt tuntuivat kaikuvan kuuroille korville. Kuulin, että yksi Unnan siskoista on todettu umpikuuroksi. Tämä herätti miettimään asiaa uudelleen. Unna ei reagoi, jos joku tulee sisälle, ei hauku eikä havahdu unestaan ennenkuin seisoo vieressä. Unna reagoi käsimerkein annettuihin käskyihin huomattavasti paremmin kuin suullisiin käskyihin. Unna tottelee paljon paremmin, kun siihen saa ensin katsekontaktin.

Kokeilimme viikonloppuna sitä, miten Unna reagoi ääneen. Naksuttelimme koirien palkitsemiseen tarkoitetulla clickerillä Unnan selän takana aina vaihtaen välillä puolta. Oikean korvan vieressä naksauttaminen herätti Unnan huomion huomattavasti harvemmin kuin vasemman korvan vieressä naksauttaminen. Unna jopa usein käänsi päätään vasemmalle, kun sen oikean korvan vieressä naksautettiin. No, nämä ovat vain arvailuja, mutta luulen, että asia olisi hyvä tutkia. Jos koiralla onkin toinen korva kuuro, ei ole mikään ihme, että sen kouluttaminen on hankalaa. Kuulotutkimus tehdään käsittääkseni nukutuksessa, joten ihan heti sinne emme ole ryykäämässä. Ensin pitäisi hoitaa se leikkuuttaminen alta pois...

Kevät ja vapaapäivä sai minut hullun järjestelyraivon partaalle [joka laantui kuitenkin vaatehuoneen ja makkarin jälkeen]. Vaatehuoneeseen piti tehdä tilaa vaatteille, jotka sain viime viikolla ystävältäni ja samalla oli hyvä tilaisuus kerätä pois kaikki ne vaatteet, joita ei ole tullut juurikaan pidettyä viimeiseen puoleen vuoteen. Ja makkari tuli siivottua erityisen hyvin, sillä se on ainoa huone tässä asunnossa, josta saa tällä hetkellä mukavan näköisen eikä kalusteiden paikkaa sanele pakko. Jospa loppukin asunto joskus näyttäisi sille, mille haluaisin [saisin muun muassa sohvan ja kunnon koulupöydän].

Kaikesta huolimatta hyvää kevättä kaikille!