Katsoin viikonloppuna toistamiseen elokuvan Marley&Minä, jossa Owen Wilson ja Jennifer Aniston koittavat elää normaalia elämää ylivilkkaan Marley-labradorin kanssa. Olen lukenut tarinan ensin kirjana [John Grogan] ja sen jälkeen katsonut elokuvan. Ainahan kirja on se parempi, mutta se ei ole se pointti tässä kirjoituksessa.
Mietin tuolloin, kun ensimmäistä kertaa tutustuin ilmiöön nimeltä Marley, että tuollaista koiraa ei voi olla olemassa, vaikka tarina perustuu tositapahtumiin. Itsehän en vielä silloin koiraa omistanut ja tuntemani tessut olivat enemmän tai vähemmän hyvin koulutettuja. Naureskelin ajatukselle, miten kaoottista elämä koiran kanssa voisi pahimmillaan olla.
Ja tadaa! Keväällä 2011 kotiini muutti tosielämän Marley, Unna. En toki ole etsinyt kultaisia kaulakoruja kakkaläjästä, mutta sen sijaan legoukkojen osia kylläkin [sori, pikkuveli :)], cd-levyjen palasia, kuparilankaa ja kaikkea muuta koiran "normaalia" ruokaa. Unna on syönyt betoniseinää, sohvaa ja sohvapöytää, kukkapöytää ja suihkupulloja, lipaston kulmaa, kirjahyllyä, ruokapöydän tuolia ja kodin elektroniikkaa [paljon!], liikaa omaa kuivamuonaansa ja omaa kakkaansa, ketun kakkaa, jäniksen kakkaa, hevosen kakkaa, linnun kakkaa, kakkaa, suihkukapulan ja märäntyneitä punajuuria, tupakantumppeja ja kiviä, päiväpeittoa, peittoja ja mattoa, muovista lattiamattoa, jalkalistoja, kaapinoven. Ja niin edelleen.. Hmm.
Unna ei ole saanut potkuja koirakoulusta. Mutta lukemattomia kommentteja ohjaajilta, että "enpä ole koskaan nähnyt noin reipasta kaveria" ja "olisipa kiva nähdä kaikki tuo energia jossain hyödyllisessä". Unna myös kunnostautui karkailemaan agilitykursseilla kesken esteradan ja juoksi sydämensä kyllyydestä ympäri kenttää. Tai pisti pötkölleen, kun ei huvittanutkaan hypellä radalla..
Ja silti, vaikka Unna vaikuttaa olevan maailman kamalin koira, kuten Marleykin, se on kuitenkin maailman ihanin koira. Ainakin hyvinä päivinä :) Se saa nauramaan hysteerisesti ja itkemään, osaa lohduttaa ja haluaa olla aina vaan rapsutettavana. Minun oma Unna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti