Kaapin paikka

Hieman alkaa olla fyysisiä rajoitteita erinäisten asioiden tekemiseen ja alkuviikolla piti jo puhaltaa itku pihalla, kun en pystynyt tekemään siellä mitään, vaikka kovasti olisi tehnyt mieli osallistua kevätpuuhiin. Tämä kykenemättömyys pihatöihin onkin sitten ruokkinut sisällä rymsteerausta ihan urakalla ja olen jo monta viikkoa rankunut miestä siirtämään muutamia kaappeja talossa eri paikkaan, jotta pääsen organisoimaan asioita uusiksi. Keittiö kaikkine vikoineen on rasittanut minua älyttömästi ja työhuoneessa pyörivät muuttolaatikot saivat joka kerta verenpaineen nousemaan.

Toissailtana sitten vihdoin saimme nostoapua ja kaapit vaihtoivat lokaatiota. Eilen pääsin laittamaan tavaroita paikoilleen ja tänään olen ollut aivan intopinkeänä [pinkeänä kai tässä muutenkin ollaan] ihastelemassa uusia säilytysratkaisuja. Niinkin yksinkertaisella asialla kuin kahden [tai kolmen] hyllykön paikalla on näköjään merkitystä. Muru tuossa tuumasikin, että taidat se sinä olla, joka määrää kaapin paikan tässä talossa. Myönsin kyllä jyrääväni asiassa, mutta hyvin perustein :)

Ruokailutilassa ennen pölyä keräämässä ollut massiivipuinen hyllykkö siirtyi työhuoneeseen ja mappi- ja kirjalaatikot sai vihdoin tyhjennettyä siihen. Myös nimellinen viinakaappi pääsi hyllykön yläorsille. Hyllykkö oli tarkoitus maalata kalkkimaalilla valkoiseksi [niinkuin kaikki muukin kirsikanvärinen, mitä olen ajanmyötä haalinut matkaani], mutta koska epäilin tämän projektin venyvän turhan pitkäksi, siirrettiin hyllykkö jo työhuoneeseen odottamaan seuraavaa sopivaa hetkeä.

Olohuoneeseen vaihdettiin IKEAn Lack-sohvapöydän tilalle se arkku, jota olin maalaamassa, kun vauvakutsulaiset minut yllättivät. Eipähän pääse kertymään pölyjä hyllyille, kun niitä ei ole eikä pöytä siirry paikaltaan, jos koirat vähän sen ympärillä nujeltavat [eikä pöydällä enää mahdu pitämään jalkoja, niinkuin minulla oli tapana].

Ehkä eniten innoissani olen kuitenkin tuosta keittiön uudelleenjärjestelystä. Eteisessä kenkäkaappina hetken ollut peltikaappi [tehdashallin roskiskamaa, jonka maalasin harmaalla kalkkimaalilla syksyllä] muutti keittiöön ja siirsin sinne kaikki leipomiseen liittyvät tavarat. Kaapissa on nyt omissa muovilaatikoissaan jauhot ja sokerit, gluteenittomat tuotteet sekä kaikki muu leivontahärpäke. Kaappiin mahtui myös vuokat, kakkukupu sekä yleiskone, jotka ovat olleet hieman hankalia säilytettäviä. Kaappi on vielä hieman orvon oloinen silmään, mutta eiköhän tuohon ajan kanssa totu. Voi kun sen rinnalle saisi toisen samanlaisen!

Vauvankin huone alkaa olla asukasta vaille valmis. Nyt pidetään sormet ja varpaat ristissä, että tulokas tosiaankin on poika. Muuten saattaa olla hieman turhan sinistä.. Huoneessa tuoksuu ihanan puhtaalle ja uudelle, vaikka juurikaan mitään uutta sinne ei ole ostettu. Tuoksu saattaa johtua siitä, että huoneen ovi on pysynut visusti kiinni eli koirilla ei ole ollut sinne asiaa kuin pikaisesti. 

Se olisi taas kohta aika lähteä käyttämään koirat iltapissillä. Voi ihanuus tuota hiekan ja ravan määrää, mitä ne sisälle kantaa. Vaikkakin tuo tarha on ihan korvaamaton apu koirien ulkoiluttamiseen, meinaa keli asettaa siihenkin omat rajoitteensa ennenkuin heinikko taas alkaa kasvaa. Iltalenkit onkin hoidettu nyt ihan hihnassa tuolla tiellä, jotta ei tarvitse ketään enää suihkussa käyttää. Eikä tuosta suihkuttelusta tänäänkään näyttänyt olevan mitään hyötyä, kun yhden pitkänokkaisen jäljiltä sai juuri imuroitua lattiaa lakaista aina, kun herra collie päätti vaihtaa nukkumapaikkaa.

Näihin tunnelmiin tänään! 

~Upsa~