Äitin kotona

Pääsiäisen aikaan lupailin postausta sisustusihanuuksista, joita äitini kotoa löytyy. Pahoittelut, että kirjoittaminen on venynyt. Pääsiäisen ruokaähkyn jälkeinen herkkulakko on johtanut siihen, että en ole leiponut vapaapäivinä [paitsi 30 perunarieskaa, jotka katosivat alle aikayksikön] eikä näin ollen ole ollut oikein mitään julkaistavaa [eli kuten yksi tuttavani ehdotti, blogin nimeksi pitäisi muuttaa Polku ruokapöytään, sillä suurin osa postauksista koskee ruokaa]. Köyhää on siis elämäni ilman herkkuja, ei irtoa juttuja hurrrjasta designerin elämästä tai valioluokan koirasta :)

Mutta siis palataanpas alkuperäiseen aiheeseen. Äitini koti Etelä-Karjalassa on kaikin puolin kaunis ja omistajansa näköinen, mutta koska en yleensä laita kuvia ihmisistä tai muitakaan sellaisia henkilökohtaisia juttuja, joista ihmisiä voisi sen kummemmin tunnistaa, en myöskään laita kuvaa koko talosta tai sen asukkaista.

Kuvissa olen keskittynyt minun mieletäni ihaniin pieniin yksityiskohtiin. Valitettavasti en edes kaikkia ehtinyt kuvaamaan neljän päivän aikana :) Ensikerralla sitten lisää..

Ja loppuun vielä yksi. Mulla oli joskus Unnaa hankkiessa visio.. Koti olisi sisustettu viimeisen päälle nätisti. Hallitsevat värit limen vihreä ja tumma puu. Ja valkoinen nukkamatto, jossa ihana pieni ruskea labradori nukkuisi. Muita en en ehkä saanut kuin tuo koiran, mutta täytyy todeta, että se väri kyllä istuu hirmu nätisti valkoiselle nukkamatolle. Mitä mitä olette mieltä?

Unna <3