Olin miettinyt jo jonkin aikaa, mitä asiaa käsittelisin tässä maagisessa kirjoituksessa. Koiran sata parasta ja pahinta temppua, asioita, joissa on satasella mukana, sata tavoitetta tai sata salamaa iskee tulta.. öö. Mietin jo tekniikkavihoissani lopettavani koko blogin [kerron tästä vihasta myöhemmin]. No ideaa ei sitten irronnut sen kummemmin, joten tässä tulee taas ihan tavallinen tarina minusta..
Lomat on siis hetkeksi taas pidetty ja palattu koulun penkille. Kattaukseen kuuluu tällä hetkellä valokuvailmaisua, visuaalisia taitoja, portfoliota [sen sadannen kerran] ja muutamia tuotekehityskursseja. Ehkä jopa ihan lupaava jakso tulossa, jos vain saa itsensä oikeaan moodiin. On muuten haastavaa tuo portfolion tekeminen. Kun ei ole tyytyväinen omiin tekemisiinsä, on hyvin hankala valita töitä, joita haluaa työnhaku- tai esittäytysmismielessä julkaista. Ja miten sen tekee, millä alustalla? Vaikka opintorekisteriotteessa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vilisee niitä paremman päädyn arvosanoja, ei silti koe olevansa riittävän hyvä. Tai edes kelvollinen.. Mitähän sitä pitäisi tapahtua, että alkaisi uskomaan itseensä ja saisi siitä ammennettua intoa ja energiaa tekemiseen?
Positiivisia tuntemuksia aiheutti kuitenkin viime viikolla Unna, kun lähdimme taas pitkästä aikaa treenaamaan rallytokoa. Alkeiskurssin ensimmäinen tuntihan silloin syksyllä aiheutti itkua ja epätoivoa, joten odotukset lajin pariin paluussa ei olleet kovin korkealla. Unna kuitenkin käyttäytyi treenihallilla erittäinkin siivosti ja hienosti kuunteli ohjeitani. Tänään taas treenit, joten toivoa sopii, että menee yhtä hyvin. Olen aloittanut lukemaan taas yhtä kirjaa kamalasta koirasta ja sen vielä surkeammasta omistajasta. Martin Kihnin kirjassa Kurittomat kaverit oli loistava tekstinpätkä:
"Hämmästyn, miten henkilökohtaisesti minä otan koko tämän koirankoulutustouhun. Joka viikko kulutan oppituntia edeltävät kaksi päivää hermoillen ja sitä seuraavat kaksi päivää häveten. Holan epäonnistuminen tuntuu omien luonteenvikojeni julkiselta esittelyltä."
Auts. Aika osuvaa :)
Asiasta kukkaruukkuun. Olen koko aamun [taas] lukenut fitnessihmisten blogeja. Elämäntaparemontin tehneitä nuoria, perheenäitejä ja kisa-ammattilaisia. Alan olla pikkuhiljaa koukussa. Ihmiset, joilla on kurinalainen ruokavalio ja paaaaaaljon liikuntaa vapaasta tahdostaan. Hyviä herätteleviä ajatuksia, kiitollisuutta, että voivat nykyään niin hyvin [monella taustalla vakavia sairauksia]. Ehkä minusta ei koskaan mitään fitnessihmistä tule, mutta toivotaan, että hyvä olo ja terveys kuitenkin olisivat joskus osa jokapäiväistä elämääni.
Ehkä osittain näiden blogien inspiroimana minua on alkanut kiinnostaa raakaruoka. Tai varsinaisesti raakakakut. Ongelma raakaruoassa on kuitenkin se, että ihanainen suolistoni ominaisuus IBS rajoittaa monien ainesten käyttöä. Eilen kävin ostamassa tarvikkeita yhteen suklaaraakakakkuun, oikein superfoodeja :) Kuitenkin toteutus odottaa hetkeä parempaa, sillä osa olennaisista raaka-aineista eivät sovi minulle ja niiden tilalle pitäisi kehitellä jotain muuta.
Ja sitten tekniikkavihaan. Olen nyt kahden vuoden ajan enemmän ja vähemmän taistellut puhelimeni kanssa. Nyt mitta on tullut lopullisesti täyteen ja olen yrittänyt vaihtaa puhelinta. Olen päässyt operaattorin kanssa auttavaan sopimukseen siitä, että minun ei tarvitse maksaa vanhasta puhelimesta jäljellä olevaa summa [koska se EI TOIMI!]. Olin jo valinnut uuden puhelimen ja sopinut soittoajan asiakaspalvelijan kanssa. Soitan, ja kas, tuo puhelin on yön aikana poistunut valikoimasta. Hämmennyn ja päätän palata asiaan myöhemmin. Valitan niin huoltoliikkeeseen kuin valmistajallekin, mutta kukaan ei tunnu olevan vastuussa. [Ja tätä kirjoittaessa muistan, että piti soittaa asiakaspalvelijalle ja tilata uusi puhelin. Nyt joku korkeampi voima, jos olet olemassa, anna uuden puhelimen toimia, niin ettei minulta mene järki!]. Ja jotta tämä puhelinepisodi ei olisi riittänyt, tietokoneeni buuttaa päivityksen asennuksen jälkeen eikä tästä ihanasta windowsakasista löydä edes järjestelmän palautusta! Ugh, olen puhunut!
Pulssi alkaa olla sen verran kova, että on ehkä parempi lopettaa tämä avautuminen ja lähteä ulkoiluttamaan koiria tuonne rapsakkaan ja talviseen pakkassäähän.
Reipasta loppuviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti