Jouluvalmistelut on edelleen ihan vaiheessa ja siihen vaiheeseen ne taitaa jäädäkin. Jos ehtisi edes joulukuusen hakemaan, niin olisin tyytyväinen.. Perinteiseen tapaan olen taas kipeä joulun alla ja pelkään suunnattomasti, että makuaisti ei palaudu aattoon mennessä. En kyllä ala.. Olen taas alkanut haaveilemaan reippaasta ja energisestä sporttielämästä. Kunhan vain tauti ensin menisi ohi.
Tämä joulu on muuten Niilalle ensimmäinen ja Unna odottaa sitä jo konkarin innolla. Tai ainakin joulukalenterin avaamista..
Viikonloppu meni mökkeilessä [ei niin reippaana tämän ryökäleen flunssan takia] kavereiden kanssa. Istuin pääasiassa sisällä ja palelin leivinuunin lämmittämisestä huolimatta. Olen alkanut miettimään haaveitani korvessa asumisesta tai lähinnä siitä, millaista olisi asua ilman sisäsaunaa ja muita nykyajan mukavuuksia. Eilen illalla käydessäni rantasaunalla pikaisesti pesulla, saunalta paloi sulake ja huomasin olevani pimeässä [vain kiukaasta kajasti hieman valoa] yksin. Onneksi muru tuli pikaisesti taskulampun kanssa pelastamaan :)
Ne pienet hetket mökillä, mitä ulkona jaksoi ja tarkeni olla, meni koiria ulkoiluttaessa. Illalla nähtiin myös todella kirkas tähdenlento. Ja voi sitä kuutamoa ja jäätyvän järven pauketta..
Ruokaa oli jälleen riittävästi ja koirat saivat juosta ja leikkiä sydämensä kyllyydestä. Ja sitten nukutti [ainakin noita vanhimpia koiruuksia].
Lopuksi vielä muutama hauska kuva. Jostain syystä reissulla kameraan oli ilmestynyt omituisia kuonokuvia.
Ja viimeisessä kuvassa näkyy, miten innoissaan Unna on lähdössä lenkille, kun päästiin kotiin. Enpä voi moittia kyllä, sillä olen itse liimaantunut sohvaan kiinni. Viltti niskaan ja telkkari auki. Nyt huilataan!
Voi lapsoseni, enkö minä sittenkään tarpeeksi korvessa sinua kasvattanut, kun pimejää pelkäät ... :))
VastaaPoista