Tänävuonna ensimmäinen päivä rokkailtiin yhdessä ihanan ystävän kanssa. Mukana viltti ja eväät, joista makkaraperunakansa olisi ollut kateellinen. Hyvää musiikkia ja loistava keli!
Ensimmäinen bändi oli osaltani Mokoma, jonka keikka on aina yhtä viihdyttävää. Paikka festarin aloittajana ei tietysti ole se kaikista paras, mutta silti bändi osaa ottaa yleisönsä. Herkkuina muun muassa Rautaa rinnoista... Ja musiikkiherkun jälkeen piknik, vaniljana pohjalla taivaallisen hyvää pannacottaa :)
Piknikin jälkeen vuorossa oli ruotsalaistanskalainen Amaranthe. Jo talvella Henkassa keikalla tuntui olevan ongelmia äänen säätöjen kanssa. Ja taas sama juttu! Laulajattarella on kyllä kovin hieno ääni, mutta tuntuu hieman sille, että livevetoihin tästä bändistä ei ole. Loppua kohti setti hieman parani, mutta valitettavasti jäi vähän huono maku.
Amaranthen jälkeen rantalavalla keikkansa heitti PMMP. Setissä oli kaikki hittibiisit, mutta en kovin kovasti lämmennyt silti. Ei ole bändi minun suurin suosikki, vaikka hienon uran ovat tehneetkin.
Seuraavana päälavalla oli rokin pieni suuri mies, U.D.O. Jumaliste, mikä setä! Ihan uskomattoman nautittavaa meininkiä, mukana muutamia Accept-herkkuja. Herra Dirkscheider ei päästänyt yleisöä helpolla vaan laulatti porukkaa ihan kunnolla. Ehdottomasti perjantain parhaimmistoa :)
Balls to the Wallin soidessa päässä kävimme välillä kotona Unnaa pissittämässä. Ja eikun takaisin pimenevään iltaan. Jossain tässä välissä porukka festarialueella oli päässyt humaltumaan, mutta yleismeininki oli silti rauhallinen ja hyväntuulinen.
Cheekin veivatessa settiään puistolavalla tanskalainen D.A.D esiintyi päälavalla. Yleisö koostui pääasiassa hieman vanhemmasta porukasta. Olisi muidenkin kannattanut jättää Cheek väliin ja käydä katsomassa ihan rehellistä rokkia. Väliin vähän rautalankakitarointia ja yleisön laulatusta. Tykkäsin! Pimenevä ilta alkoi ottamaan kamerasta niskaotteen, joten pahoittelen kuvien laatua..
Illan viimeisteli yllättävän kiltti ja salonkikelpoinen Kotiteollisuus. Ei huonoja juttuja ja soundikin kuin studiossa. Mitä nyt Hynynen muutaman kerran unohti sanat. Onneksi yleisön laulu paikkasi hyvin tilannetta. Itselle keikalla parhaiten tipahtivat Satu Peikoista ja Mennyttä Miestä.
Päivä kaksi starttasi miehisessä seurassa herkän musiikin tahdissa. Stella soitti kauniisti, mutta jotenkin tunnelma ei ollut yhtä hyvä kuin joskus aikanaan Henkassa, pienessä intiimissä tilassa. Kuvia ei tullut keikalta otettua, sillä katselimme meininkiä hieman kauempaa, anniskelualueen puolelta [itsehän olin vakaasti autolla liikenteessä koko viikonlopun].
Stellan jälkeen 1 kappale Nygårdia ja se riitti. Yli tunnin odottelu auringossa ennen Turmion Kätilöiden keikkaa. Kätilöt kuitenkin tarjoilivat tuttuun tapaan kuopiolaisyleisöä miellyttävää settiä. Itselle ei mikään niin kova juttu.. Ihan viihdyttävää kuitenkin.
Ennen Kätilöiden keikan loppua karkasimme jo toiselle lavalle lähelle eturiviä keikkakesänsä Kuopioon päättävää Viikatetta katsomaan. Ja Viikatehan ei petä koskaan! Ne kitarat! Ja se tunnelma! Viikonlopun paras välispiikki, jossa Kaarle kävi vuoropuhelua Bruce Dickinsonin kanssa ja huudatti yleisöä Maidenin keikoilta tutuksi tulleella "Scream for me ...!" -huudatuksella. Keikalla kuultiin muun muassa ensiviikolla julkaistavalta levyltä kaksi kappaletta, radioissa jo soinut Oi Pimeys sekä Tervaskanto. Ja keikan päätti Petäjäveräjä, ai ai sitä herkun määrää!
Viikatteen keikan jälkeen jäin hetkeksi katselemaan surmanajoa. On se muuten aika hurjaa hommaa!
Taas koiria pissittämään ja takaisin hyvissä ajoin ennen Helloweenin aloitusta. Alkukankeuden jälkeen yleisö alkoi lämpenemään ja laulaja huudatti yleisöä urakalla. Pimeässä illassa hieno show ja illan kruunasi viikonlopun ehkä lauletuin kappale, I Want Out! Keikan päätteeksi vielä perinteinen Kuopiorockin päätös, hieno ilotulitus!
Rokkiraihnus kiittää ja ensivuonna taas uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti