Keretti

Viime vuonna pikkuveljeni syntymäpäivillä kävimme tutustumassa Outokummun Vanhalla kaivoksella sen rakennuksiin ja kaivoksen torniin. Tuolloin tornissa katselin lähellä sijaitsevaa Keretin tornia ja päätin, että tuolla haluan joskus käydä.

Tänä vuonna synttärireissun aikana tulin maininneeksi, että siellä olisi kiva pistäytyä. Muutama puhelu ja kohti Kerettiä. Tornin juurella kintut tutisi ja mahassa alkoi vellomaan. Tuonneko sitä pitäisi mennä? 96 metriä. Tornin sisällä olo ei ainakaan helpottanut, kun näin millaista "portaikkoa" ylös pitäisi mennä. Oppaamme eli sisarusteni isän mukaan tornissa on jotakuinkin 338 porrasta, avonaista metalliporrasta. Huh huh! Toiminta kaivoksella on lopetettu 1989 ja jäljelle on jätetty vain kaivostorni ja sen vieressä oleva siilo.

Eikun letkan keulilla rappusiin ja rystysen valkoisena ylöspäin. Voitte vain kuvitella, että katsoinko alas missään vaiheessa?! EN! Tornin puolessa välissä meinasi iskeä paniikki, kun pysähdyttiin katselemaan tornimurskaamon jäljellä olevia laitteita ja rakennelmia. Kun hengitys alkoi tasaantumaan, hahmottui edessä lähes katedraalimainen tila. Upeaa!

Matka vain jatkui ylöspäin. Loppumatkassa jännitys meinasi viedä lopullisesti vallan, kun välitasanteet loppuivat ja metalliportaiden vieressä ammotti vain pelkkä kuilu. Viimeiset pari kerrosta kierreportaita ja Keretin konehuone oli saavutettu. Katossa roikkui valtavia vaijerikeriä, joilla malmia on nostettu torniin. Upeat maisemat [onneksi suljettujen ikkunoiden takana], ulkona uliseva tuuli ja Vanhan kaivoksen takaa näkyvä saderintama sai tajuamaan, miten korkealla sitä oikein ollaankaan. Alasmeno alkoi jo pikkuhiljaa jännittämään :)

Alaspäin mennessä vielä pysähdyn ylimmän kerroksen alla, jossa ihmeteltiin muun muassa tornin lipun vinssiä ja erikoista tarvikekaappia ja hymyilevää valokatkaisijaa...

Alasmeno alkoi hitaasti takaperin ja pidin katseen visusti edessäni seinässä. Jossain puolimatkan alapuolella uskalsin ensimmäisen kerran kurkistaa kuiluun. Ja olihan se aika pelottava! Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pääsimme turvallisesti alas ja kävimme vielä katsomassa tornin alla olevaa 400 m syvää kuilua, josta suurin osa on tänäpäivänä täyttynyt vedellä. Lisäksi kävimme hissin vastapainon kuilussa katselemassa ylöspäin. Oli pimeää ja pölyistä. Lopuksi valokuvia itse tornista, sen verran korkea rakennelma on kyseessä, että ei mahtunut yhteen kuvaan koko torni. Käykää itse katsomassa!

Korkean paikan kammoiselle ihan mahtava kokemus, vaikka pelkäsin ehkä eniten tähän astisessa elämässäni!

P.S. Saa nähdä poikiiko tornissa käynti työtehtäviä asian tiimoilta...