Vesisade on vain pukeutumiskysymys. Ennen olin aika nihkeä ulkoilmaihminen, mutta koiran myötä sitä on huomaamattaan alkanut nauttia ulkona olemisesta. Olen huomannut itsessäni omituisia intohimoja ulkoiluvaatteita kohtaan, olisipa kiva saada uusi tuulipuku ja uudet vaelluskengät. What!? Huonoissa vaatteissa vesisateessa lenkkeily nyt ei ole todellakaan kivaa, mutta kunnon varusteissa kelillä ei ole mitään merkitystä. Ja mikä parasta, vesisateella suurin osa ihmisistä jää sisälle, ja minä, epäsosiaalinen eläin, saan lenkkeillä koirani kanssa ihan kahdestaan. Voin päästää koiran irti lenkkipolulla ilman, että tarvitsee pelätä huutavia sauvakävelijöitä tai muita ei-koirallisia yksiköitä. Aurinkoisena lauantaina kello kolme on aivan turha yrittää lenkkipoluille irti olevan koiran kanssa, silloin siellä on kaikki muutkin.
Unna pääsi nauttimaan irtiolosta tällä viikolla Rauhalahden lenkkipoluilla, kun olimme aikaiseen liikenteessä. Aina kun neiti näkee jonkinlaisen vesilammikon, on siellä pakko käydä rypemässä. Pikainen pistäytyminen veteen/mutalammikkoon ja tämän jälkeen päätöntä rallia useita minuutteja ympäriinsä. Ja pyörimistä maassa. Mietin vain, millainen sorsakoira tuosta noutajasta tulisi, jos samanlainen sirkus pitäisi suorittaa jokaisen noudon jälkeen... Ja miten on tuon palauttamisen laita? Video on kuvattu kännykällä, joten laatu ei paras mahdollinen. Mutta luulen, että tästä saa kuitenkin aika hyvän käsityksen, mitä tarkoitan.
Samaisella lenkillä Unna hyppäsi rantakalliolta järveen eikä sitten enää päässyt samasta kohti ylös. Ei muutakuin koiraa kaulapannasta kiinni ja pienellä avustuksella neiti järvestä ylös. Lenkillä kohtasimme myös jäniksen, josta Unnalla ei kyllä ollut harmainta havaintoa. Minä näin jäniksen useaan otteeseen, kun se poukkoili edessämme, mutta Unna juoksi omaa ralliaan eikä tajunnut koko eläintä, onneksi.
 |
| Venerengas ja linssilude |
 |
| Uitettu koira |
Olen jo ehtinyt muutamana iltana polttaa kynttilöitä. Ah, ihanaa! En kuitenkaan ole vielä lukenut kirjaa viltin alla, vaan katsonut tietokoneelta Sons of Anarchya. Olen koukussa! Tämä koukuttaminen on saanut minut haaveilemaan television omistamisesta (edellisenhän Unna söi pentuna rikki, joten viimeiset puolitoista vuotta olen ollut televisioton friikki!). Jos joskus tässä syksyllä sattuisi olemaan sellainen olo, että lenkkeily vesisateessa ei kiinnosta (joo, joo, on se silti ihanaa!) voisi vain istua sohvalle (joka pitäisi muuten ehkä myös hankkia) ja katsoa telkkarista jotain hömppää. Telkkarihaaveilu johti myös siihen, että aloin harkitsemaan sohvapöydän rakentamista. Eihän sitä nyt kannata sellaista edullisesti ostaa edustamastani ruotsalaisesta tavaratalosta vaan rakentaa itse. Tarvitsisin vain hieman maalia, lasia ja trukkilavan. Niin, ja jotta tämä kaikki olisi mahdollista, Unna voisi oppia olemaan syömättä huonekaluja ja seiniä, jolloin voisin pitää sitä asunnossa irti sen yksinollessa. Mutta aina kannattaa haaveilla, arkisistakin asioista.
Viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä kavereiden kanssa mökkeilemään. Ihanaa! Koirat pääsee riekkumaan yhdessä ja minä pääsen pois kaupungista ja viettämään mukavaa aikaa kaverien kanssa. Jospa tästä reissusta saisi kuvasatoa seuraavaan päivitykseen. Sitä seuraavana viikonloppuna olisi luvassa lisää laatuaikaa toisen koirallisen ystävän kanssa. Ja tätä ennen nahkaan pitäisi ilmestyä lisää mustetta <3
Suunnitteilla olisi tämän syksyn mittaan myös pienimuotoinen vaellus Varpaisjärvellä, Huuhkajankierros. Matkaa reitillä ei ole kovin paljon, mutta tulisipa lähialueen vaelluskohde tutuksi. Haaveissa olisi joskus lähteä Karhunkierrokselle, tai ainakin sille pienelle. Tai muuten vaan Lappiin vaeltamaan. Viimetalvena olin jo jossain vaiheessa pakkaamassa laukkuja ja lähdössä Lappiin etsimään itseäni (tai sitten vain töihin jonnekin kuppilaan blokkaamaan laseja) ja laskemaan mäkeä. Nyt kun olen katsellut Yleltä Peltsin Lappi -sarjaa, Lappi alkaisi taas houkuttelemaan. Saisikohan koulusta välivuoden ja karkaisi jänkhälle? Koira mukaan ja tunturimökkiin asumaan. Hmm. Aika hyvä shamaani minusta varmasti tulisi.
 |
| Maisemia Neulamäestä, ei ihan Lappi, mutta aika hyvä silti |
Aika hyvin onnistuin kadottamaan kirjoituksen alkuperäisen ajatuksen, mutta väliäkös tuolla. Haaveissa olisi hankkia joku harrastus syksyn ja talven iloksi, nyt kun töitäkin on koulun takia vähemmän. Unnan kanssa käytiin loppukesästä agilityn jatkokurssi, joka meni melko samalla kaavalla kuin alkeiskurssikin. Tällä kertaa riesana ei ollut juoksut, vaan valeraskaus. Hormonihuuruinen pieni narttuni touhotti joka toisella treenikerralla ihan omiaan ja joka toinen kerta onnistui lähes hienosti. Mukava lajihan tuo olisi, täytyy varmaan jossain vaiheessa katsella uusi treeniryhmä. Ellei sitten innostu kokeilemaan jotain uutta lajia Unnan kanssa. Hieman harmittaa, että sorsametsälle ei sujuttu tänäkään vuonna. Ampumaharjoittelu on edelleen suunnitteluasteella. Noutoa tietysti olisi voinut käydä jossain rantuuksilla kokeilemassa, josko sinne olisi joku haavoittunut lintu jäänyt.
Harrastusideoita otetaan siis vastaan, joko koiran kera tai ilman!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti