Naimisiin?

Joskus nuorempana haaveilin suurista häistä, joissa marssisin kirkon keskikäytävää sukulaisnaisten luututessa silmiään. Vuosien saatossa haaveet suurista juhlista ovat kääntyneet pieniksi ja lämpöisiksi juhliksi niiden rakkaimpien kanssa.

Päädyimme siviilivihkimiseen sen helppouden ja nopeuden vuoksi. Mikään pakko meidän ei olisi ollut mennä naimisiin nopeasti, mutta koska toiveena oli saada koko perhe samalle nimelle, ajankohta valikoitui kuin itsestään tälle keväälle. Paikalle oli tarkoitus tulla vain muutama läheinen, todistajiksi. Olin kuullut kokemuksia siviilivihkimisestä ja ollut paikalla sellaisessa itsekin ja totesin, että minun hermoille se olisi paras ratkaisu. Ei piinaavan pitkää toimitusta, jonka jälkeen ei muistaisi enää, mitä siihen ratkaisevaan kysymykseen piti vastata. Ei stressiä onnistuneista juhlista sen virallisen toimituksen jälkeen. Vaan toimitus erikseen ja juhlat sitten myöhemmin, kun ajankohta olisi parempi.

Siviilivihkimiseen ei tarvitse olla välttämättä valmistautunut avioliiton esteiden tutkintaa lukuun ottamatta muulla tavalla. Itse kuitenkin olin kokemuksia kuulleena vakuuttunut siitä, että haluan päälleni valkoisen mekon, sormeeni sormuksen ja paikalle edes jokusen läheisen. Hössötys meinasi iskeä, vaikka tarkoitus oli pitää pää kylmänä ja mielessä ne joskus tulevaisuudessa siintävät hääjuhlat. Isännän suhtautuminen päivään on ollut huomattavasti hillitympää. En kuitenkaan halunnut jäädä katumaan sitä, että en olisi panostanut omaan vihkipäivääni riittävästi.

Avioliiton esteiden tutkimisen lisäksi varasin ravintolasta pöydän, jossa voimme läheistemme kanssa juhlistaa päiväämme. Varasin ajan parturiin edeltävälle viikolle hiusten värjäystä varten. Sovitin mekkoja niin kotona kuin kirpparilla, kunnes lopulta tilasin kaksi netistä. Raahasin miehen sormusostoksille. Mietin pieniä juttuja, kuten hiuksien laittoa, kukkia ja mekon koristelua. Sukkahousuja ja alusvaatteita.

Askartelin myös ravintolaan mukaan kortit, jotka vieraat saivat täyttää. Toivoin kortteihin tervehdyksiä ja ohjeita, joiden avulla voisimme muistella vihkipäiväämme myöhemmin. Harjoittelin uuden sukunimen kirjoittamista ainakin kerran. Ja varmistin mieheltä ainakin sata kertaa onko hän varma, että haluaa mennä kanssani naimisiin.. :)

<3

~Upsa~