tiistai 9. syyskuuta 2014

Terveisiä 18-vuotiaalle minulle

Useissa lukemissani blogeissa on kiertänyt haaste, jossa kirjoittajan täytyy kirjoittaa kirje kymmenen vuotta nuoremmalle itselleen. Haastankin siis itse itseni nyt tähän..

Kymmenen vuotta sitten olin vajaa 19-vuotias ja aloittanut juuri ammattikorkeakoulun. Olin muuttanut pois kotoa opiskelijakommuuniin ystävieni kanssa.

Rakas Upsa!

Haluan kertoa sinulle, että stressaamalla et pääse pitkälle [tai kymmenen vuotta jaksat sinnitellä, kunnes sinulle iskee burnout]. Asioilla on usein tapana järjestyä ja sinulla on tukenasi ihana perhe ja suku, ystävät ja monia muita rakkaita, jotka auttavat sinua elämässä eteenpäin. Sinun ei tarvitse pelätä, että koskaan menisi niin huonosti, että joudut myymään koirasi ja muuttamaan soluun asumaan. Työ- ja koulupäiviesi ei ole pakko olla 18-tuntisia, jotta olisit tarpeellinen ja hyvä. Vähempikin riittää, sillä vain se pitää sinut järjissäsi.

Pidä yhteyttä ystäviisi, vaikka alkaisitkin seurustelemaan. Tämä sääntö pätee vielä vuosienkin päästä. Ystäviä tulet tarvitsemaan entistä enemmän sitten, kun poikakaverin kanssa menee sukset ristiin.

Ja niistä poikakavereista. Älä rakastu "pahoihin poikiin". Niistä tulee vaan sydänsuruja. Maailma on täynnä ihania ja hyviä miehiä ja sinäkin löydät sen omasi, kun jaksat odottaa. 

Ulkoile ja urheile enemmän. Istu vähemmän tietokoneella. Opeta itsesi nauttimaan liikunnasta ja etsi oma lajisi, jotta vanhempana tiedät, mitä haluat tehdä. Urheilusta saat voimaa sellaisina hetkinä, kun pääsi ja ajatuksesi tarvitsevat muuta tekemistä..

Älä hyvä neiti leikkaa niitä hiuksiasi, sillä et koskaan enää jaksa kasvattaa niitä takaisin. Aika harvalla on kuitenkaan sellaista tukkaa ilman hiustenpidennyksiä [ai mitä ne on?].

Älä lannistu, vaikka elämäsi ei menekään suunnitelmiesi mukaan. Näin on varmasti tarkoitettu ja löydät sen oman polkusi, vaikka usein tuntuukin, että olet ajanut jostain risteyksestä ohi.

Laita rahaa säästöön. Vaikka sitä ei paljoa olisikaan, laita joka kuukausi rahaa säästöön tilille, josta et voi sitä nostaa. Sille rahalle tulee olemaan käyttöä esimerkiksi silloin, kun koirasi on syönyt asuntosi lattiasta kattoon. Tai silloin, kun autosi hajoaa. Tai tietokoneesi. Tai puhelimesi. Tai sinä itse.

Käy useammin ihmisten ilmoilla. Älä kuitenkaan roiku joka viikonloppu baarissa, sillä siinä menee kunto ja rahat. Jos et käy ulkona, huomaat että sinne on kerta kerran jälkeen hankalampi lähteä. Ja lopulta sinusta on hyvä olla vain kotona, aina kotona. Ja olet sentään vielä nuori!

Älä muuta kerran vuodessa. Tai kahdesti. Se on rankkaa, työlästä etkä lopulta saa enää ketään muuttoavuksi. 

Naura enemmän. Spontaani nauru pidentää ikää. Naura myös silloin, kun kaikki näyttää menevän päin honkia. Opettajani sanoin, on mukavampaa juosta innostuneena päin seinää, kuin ilman intoa.

Hymyile. Vaikka jonkun mielestä (ja omastasi) hymyillessäsi näytät sammakolle. Oletpahan sitten sentään iloinen sammakko :)






2 kommenttia:

  1. Voi Suvi rakas miten oivaltavan ja tarkkanäköisen kirjeen kirjoitit! Itkin ja nauroin vuorotellen, kun luin tekstiäsi. Olikohan siinä minun sinulle 18-vuotispäivänäsi kirjoittamassani kirjeessä mitään samaa?
    -äippä-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todennäköisesti oli. Luulis tuon viisauden jostain periytyvän :) En vaan tiedä, missä se kirje on.. :(

      Poista