Potilas Unna ja muuta elämänmenoa

Torstaina oli kauan odotettu ja pelätty päivä, kun Unnalla oli aika sterilaatioon. Jo aamulla [ja okei, jo edellisenä iltana] olin itkuinen ja hermostunut. Ja siinä vaiheessa, kun nukutusaine alkoi vaikuttamaan ja neiti nukahti eläinlääkärin lattialle, kyyneleet valuivat jo ihan solkenaan. Hölmöä, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Eläinlääkäri vakuutteli, että Unna on hyvässä hoidossa ja laitteet ovat Kuopion parhaat. Ja eikun kotiin odottamaan kello kolmea ja koiran kotiin noutoa. Kaikki oli mennyt hyvin! Korvat tutkittiin samalla ja mitään kuulovaurioon viittaavaa ei päällisin puolin löytynyt. Pieni korvatulehdus kuitenkin. Ja kesällä katkennut etuhammas on sen verran vähän vaurioitunut, että ei vaadi ainakaan vielä toimenpiteitä. Joten kausihuolto suoritettu onnistuneesti!

Potilas oli ensimmäisen illan kipeä, hengittäminen sattui ja koira tärisi. Ruokakaan ei maistunut kuin ihan illalla vasta, kun sitä käsin syötti. Aamulla ei kuitenkaan kivusta tietoakaan ja ralli tötterö päässä alkoi. Kaatui pyykkiteline pariin otteeseen ja ruokapöydän tuoli. Vielä noin viikko ja tikit saa ottaa pois ja päästään vihdoin tuosta hemmetin tötteröstä eroon. Se vie yöunet ja makkari ei ole enää koiravapaa vyöhyke. Makuuhuone kun sattuu olemaan ainoa paikka, jossa ei ole naapureiden kanssa yhteisiä seiniä, on Unna laitettava yöksi ja päiväksi sinne karanteeniin, jotta tötterön pauke ei kuulu ympäri taloa. Ja neitihän tykkää.. on hyvä nukkua SÄNGYSSÄ pylly minun tyynyllä. Nam!

Perjantaina käytiin tuhlaamassa IKEAlla lahjakortti, joka minulla oli. Pienenpieniä ostoksia, ihan vain muutama. Nyt on olohuoneessa rummun kaverina kukkarukka, joka todennäköisesti on kuollut ennen talvea minun hortonomitaidoilla. Mutta hetken aion nauttia sen hienosta ulkonäöstä. Ja makkariin muutti lamppu, jota olen himoinnut sen julkaisusta saakka. Nyt voi illalla lukea sängyssä [jos ehtisi ja jaksaisi] eikä tarvitse erikseen nousta sammuttamaan valoja, kun alkaa nukkumaan.

Perjantaina kävimme myös katsomassa kauden ensimmäisen kiekkopelin. Ja voi tuskaa, millainen peli se oli. Jossain vaiheessa jo toivoin, että olisin jäänyt kotiin. Mutta kiekkokausi avattu joka tapauksessa!

Tänään vielä terapeuttinen juttutuokio ihanan ystävän kanssa [vaikkakin vain koneen välityksellä] ja suunnitelmia puhelimessa oman murun kera. Maailma näyttää taas hetken valoisammalle!

Hyvää alkanutta viikkoa ja voimia syksyyn kaikille!