Sekametelisoppaa

Edellisestä päivityksestä jäi uupumaan muutama projekti, joita olen viimeaikoina värkännyt. Olen innostunut tekemään korvakoruja erilaisista pikkuesineistä. Syksyllä tein neljät korvakorut plektroista, sillä musiikki on aina ollut lähellä sydäntä ja halusin sen tulevan asusteissa esille. Kävin reippaana tyttönä ostelemassa kourallisen erivärisiä plektroja paikallisesta soitinliikkeestä. Olo oli kuin lapsella karkkikaupassa, niin paljon eri värejä! Olisihan se ollut hienoa, jos plektrojen taustalla olisi ollut joku tarina, valitettavasti keikoilta niitä ei ole koskaan mukaan sattunut. Rumpukapuloita kylläkin muutama, mutta enpä suosittelisi niitä laittamaan korvaan roikkumaan... Yhdet korvikset annoin kaverilleni, joka oli kanssani näitä tekemässä.

Plektrakorvikset, osassa jo hieman käytössä tulleita kulumajälkiä

Innostuin korviksien teosta jossain vaiheessa ihan urakalla, ja mietin kaikkia mahdollisia pikkutavaroita, joita koruissa voisi käyttää. Tuolloin mieleen muistui lapsuuteni barbilaatikko, joka komerossa odotti, niin mitä lie. Pengoin läpi kaikki barbisälät ja löysin muutamat hienot barbikengät, joista rupesin seuraavaksi koruja värkäämään. Työn alla on vielä syksyversio kenkäkorviksista, eli saapikkaat.

Jotain käyttöä barbivermeille, jotka komerossa odottaa leikkijää

Näistä tulossa syksyversio korviksista

Kolmas, erityisesti pikkuveljeni kauhuksi, suunnittelema korvisidea on pääsiäismunista tulleet Gormit-hahmot. Nämä "ötökät" ovat aika isoja, mutta painoa niillä on yllättävän vähän. Mielestäni olisivat aika räyhäkäät korvikset... vai näyttääkö ne päässä jo liikaa joltain fantasiahörhöltä?

Beware! Gormitit hyökkää korvaan!

Mutta se projekteista tällä kertaa. Muutama vapaapäivä oli viikonlopun seutuun ja meni taas liian äkkiä. Kävin mummolassa, jossa toinen päivä meni sukulaisten kanssa. Ensiksi mummon kotipaikalla mummon puolen sukulaisten kanssa jutustellessa ja kahvitellessa ja ilta ruotsinsukulaisten kanssa mummolassa. Tapasin sukulaisia, joita en ole muistaakseni koskaan nähnyt, vaikka olen ilmeisesti pikkuserkku kyseisen tyypin kanssa. Kun ruotsi ei suju minulta millään tavalla silloin kun tarve olisi, oli mukava jutella englanniksi "serkun" ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Pelasimme myös sulkapalloa, jonka kyllä huomaa raihnaisesta kropasta edelleen. Oli myös hauska sattuma, että minulla ja tällä sukulaisella oli lähes samanlaiset tatuoinnit samasta aiheesta. Siitäkin juttua riitti!

Viikonlopun aikana Unna meinasi viedä minulta jalat alta, kirjaimellisesti. Heittelin mummolan rantapellolla Unnalle dummya, mutta neidin koordinaatiokyky oli ilmeisesti hieman hukassa, sillä se juoksi suoraan päin minua. Kun 25 kg vauhdikasta koiraa pasahtaa polvitaipeeseen, pisti se hetkeksi näkemään tähtiä. Nyt jalkaa koristaa kämmenen kokoinen mustelma. Tämähän ei ole ensimmäinen kerta, kun koira juoksee päin. Joskus kevättalvella koirapuistossa Unna juoksi toisen koiran kanssa rallia, ja tuolloin tämä toinen, noin 30 kg koira juoksi suoraan jalkoihin. Lensin kuin rukkanen ilmaan ja siitä sitten vauhdilla maahan. Onnistuin lyömään pään maahan, mutta onneksi alla oleva lumi hieman vaimenti iskua. Niskat oli monta päivää jumissa ja pää kipeä, mutta muita oireita ei ilmennyt. Olin varma, että olisi tullut aivotärähdys, mutta selvisin säikähdyksessä. Nykyään sitten aina pysyttelee mielelään sivussa juoksevien koirien tieltä!

Vapaapäivinä oli myös muutama hieman rauhallisempi hetki, jolloin ehti kameran kanssa taas liikkumaan. Alla hieman kuvasaldoa näistä hetkistä.

Hajuja pellosta

Päivänkakkara ja linssilude

Hirsimökin kengitystä, kuvassa olevalla työkalulla merkitään kahden päällekkäisen hirren yhteen sovittamiseksi varaus

Kapisia kettuja on kuulemma liikenteessä. Onkohän se tämä?

Myllynkivi Korkeakoskella Maaningalla. On vissiin muuten Suomen korkein koski.

Uusia perunoita