sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Unnan ja Upsan elämää...

Unna, viralliselta nimeltään Black Bet's Ulpu Helinä, on syntynyt 3.2.2011 Hankasalmella. Pentueessa oli 9 pentua, joista osa ruskeita ja osa mustia. Itselläni oli hakusessa ruskea narttupentu, joten yhden sellaisen varasin.

Black Bet's Ulpu Helinä sai kutsumanimekseen Unna

Kävin pentuja katsomassa kaksi kertaa ennen luovutusta. Toisella kerralla tiesin jo, kuka mukaani on lähdössä enkä olisi millään malttanut odottaa enää parin viikon päässä olevaa luovutuspäivää. Päivä kuitenkin koitti melko pian ja kävin ystäväni kanssa pennun hakemassa kotiin.

Matka Hankasalmelta uuteen kotiin on alkanut

Kotiutuminen on tainnut tapahtua

Pari ensimmäistä viikkoa (tai jopa kuukautta) meni kaoottisissa tunnelmissa. Oma väsymys ja epävarmuus siitä, että tekeekö kaiken pennun kanssa likimainkaan oikein, aiheutti hysteerisiä itkukohtauksia.

Ajan kanssa arki kuitenkin muotoutui kuoppiinsa ja elämä yhdessä lähti paremmin käyntiin. Neidin ollessa erittäin aktiivista rotua ja minun ollessa tuore koiranomistaja pääsi tuhojakin syntymään aika lailla. Yksin ollessaan Unna pisti päreiksi niin sohvan kuin muutakin pienempää irtaimistoa. Kesällä suurin takaisku oli ehkä se, kun kotiintullessa huomasin lattian täynnä erilaisia johdonpätkiä. Viisaana ja epäluuloisena olin toki ottanut kaikki töpselit aina irti seinästä, kun koira jäi asuntoon yksin. Tuona päivänä Unna oli saanut kaadettua johtoja suojaavan aidan ja oli syönyt poikki television, dvd-soittimen, digipoksin ja cd-soittimen johdot. Jälki oli kamalaa! Muutama päivä kikkareissa sitten kimalteli kuparilangan pätkiä.

Ei niitä ihan parhaita päiviä koiranomistajana

Tuhojen jatkuessa päätin tehdä koirani ja irtaimistoni (tai sen mitä oli jäljellä) suojaksi ratkaisun ja rakensin Unnalle ison häkin makuualkoviin. Alkovissa Unna rauhoittui ja otti paikan melko pian omakseen. Häkissä Unna viettää edelleen aikaansa päivisin, kun olen töissä tai koulussa. Välillä ehdimme jo kokeilemaan irtioloa asunnossa muutaman viikon ajan, mutta alkupäiviä lukuunottamatta homma ei edelleenkään toiminut. Koiran ollessa näin aktiivinen, on melkein mahdotonta järjestää sille yksinoloaikana riittävästi virikkeitä. Itse käytin useita erilaisia kongeja, puruluita, täytettyjä maitopurkkeja, wc-paperin hylsyjä ja pehmoleluja. Silti eräänä päivänä kotiin tullessa, oli muun muassa verho kiskottu alas.


Unna 6 kk

Häkkimajoitus siis jatkuu määräämättömän ajan. Irtioloharjoituksia tehdään muutama tunti kerrallaan, mikäli olen poissa vain lyhyen ajan. Toivottavasti tämä tuottaa hedelmää ja Unnalle koittaisi vapaus mahdollisimman pian.

Olemme viimeaikoina yrittäneet perehtyä koiraharrastuksien ihmeelliseen maailmaan, hieman huonolla tuurilla. Aloitimme toukokuussa agilityn perusteet, mutta jo kahden harjoituskerran jälkeen homma tyssäsi. Unnalla alkoi elämänsä toiset (ja jos minusta eli lompakostani riippuu, ne ovat myös viimeiset) juoksut. Juoksuisen nartun kanssa harjoituksiin ei saa mennä, ja jännityksellä odotamme ehdimmekö edes viimeiselle kerralla mukaan. Kipinä agilitystä kuitenkin jäi, ja tarkoitus olisi myöhemmin hakeutua paremmalla onnella uudelleen kurssille.Onneksi on kesä ja pääsee Unnakin taas uimaan. Siitä neiti tykkää varsinkin, jos seurana on tennispallo.

Uimassa mummolan rannassa

Tänään kävin seuraamassa hetken Tokon SM-kisoja, sillä ne järjestettiin tänä vuonna täällä Kuopiossa. Finaalissa oli mukana pääasiassa bordercollieita, mukaan mahtui muutama kelpie ja muistaakseni yksi belgianpaimenkoira. Koirat olivat uskomattoman tottelevaisia (no, mitäpä muutakaan SM-tasolla voi olettaa) ja kontakti omistajaan oli kuin liimattu. Voi kun jonain päivänä meilläkin tuo homma sujuisi yhtä hienosti. Tällä hetkellä huomiota ei aina saa, vaikka hakkaisi HK:n sinisellä Unnaa päähän. Kaikki muu maailmassa on niin jännää.

Meillekin käyttäytymisen mallia Tokon SM-kisoissa 2012

Olen sosiaalisessa mediassa avautunut elämäämme varjostavasta asiasta jo useamman kerran. Alkaa pian näyttämään sille, että edessä on muutto pois tästä taloyhtiöstä. Naapurimme ei oikein tule kanssamme toimeen ja aiheutaa harmaita hiuksia uhkailuillaan. Olisikin ihan oman mielenrauhan takia parempi vaihtaa maisemaa.. sitäkin siis odotellessa.

Nyt odotan innolla viiden päivän vapaata, jolloin pääsemme mummolaan maalle. Siellä hermot lepää ja voi Unnan kanssa touhuta kaikkea kivaa. Luvassa myös mummon syntymäpäivät, mattojen pesua (joku nimeltämainitsematon koira on oksentanut kaikki matot likaiseksi) sekä mato-ongella käynti.

Sluuuurps!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti