Kissanainen kiireineen

Viime viikon loppupuolella Unnan ja minun tukikohta muutti toiseen kaupunginosaan, sillä vuorossa oli viime syksyn tapaan viikko kissanaisena ystävän lomareissun ajan. Elämä Unnan ja kahden kissan kanssa on ollut yllättävän helppoa ja viikonloppuna Niilan liittyessä seuraan kasassa oli kokonainen karvalauma. Harmaita hiuksia on tähän mennessä aiheuttanut ainoastaan herra collien hormoonihurmos, joka vaikeutti nukkumista perjantain ja lauantain välisenä yönä. Muuten unet Pörri kainalossa ovat kelvanneet ja maistuneet hyville [koitapa kuvata kissaa, joka puskee kameraa...].

Koulun taas alettua on blogin sisältö köyhtynyt silminnähden. Kamera ei laula eikä runosuoni juuri syki. Viikon kohokohtana ollut pelkääminen autopesulassa ja syönti pizzapaikassa, josta aiheutui illalla kamalat vatsakivut. Kurssien aiheena koulussa vahvasti tulevaisuuteen kurkottava näkökulma niin muotoilussa kuin markkinoinnissa. Paljon teoriaa ja ainakin toistaiseksi vähän varsinaista tekemistä. Pitkiä koulupäiviä ja sitten näitä lyhkäisiä. Tänäänkin koulu loppui jo kello kaksitoista, toisten jäädessä jälleen valinnaisten pariin. Olisi voinut tehdä vaikka mitä, jos jaksaisi. Kävin Unnan kanssa lenkillä ja istuin sohvalle. Tärisin väsymyksestä. Joten tyyny pään alle ja kello herättämään puolen tunnin päähän. Ennen kellon soittoa kuitenkin Unna päätti minut herättää haukkumalla noin kolmen sentin päässä naamastani. Kiitos!

Koulussa teorian lisäksi nyt visuaalisten taitojen kurssi numero kolme. Jälleen elävää mallia eri asennoissa ja eri tekniikoilla. Ja jos malli ei saavu paikalle, ei muuta kuin itse jakkaralle istumaan [vaatteet päällä, luojan kiitos!]. Ihan hävettää taas, miten vähälle piirtäminen on jäänyt. Ei ehdi eikä jaksa. Ei kiinnosta. Huolestuttavaa ja hankalaa, kun pitäisi kasata portfoliota. Eikä ole materiaalia, mitä näyttää. Identiteettikriisi muotoilijana, insinööriyden kun on melkein jo unohtanut.

Torstaina on muuten iso päivä ja jännittää suoraan sanottuna ihan kamalasti. Unnan sterilisaatioleikkaus on heti aamusta. Rutiinitoimenpide, mutta iso sellainen. Entä jos jotain sattuu? Entä jos Unna ei herää? Pelottaa oikeasti. Karvakuono kaikessa kauheudessaankin on kuin oma lapsi. Onneksi saan tukea ja kantoapua, ettei tarvitse yksin hermoilla <3 Loppuviikko siis menee kotona koiran kanssa, viikonloppuna jo töihin..

En muista kerroinko, että puhelimeni joutui jokin aika sitten taas huoltoon. Iskunkestävä ja vedenpitävä, juupa juu! Kahden viikon jälkeen tulee ilmoitus, että puhelin on noudettavissa. Saan jälleen uuden puhelimen! Tätä liikkeessä ihmetellessäni myyjä kertoo, että kyseinen puhelin menee aina vaihtoon, mikäli ongelma on jossain muualla kuin ohjelmistossa. Puhelimen ollessa vesitiivis, sitä ei voi avata ja komponentteja korvata ilman että vesitiiviys katoaa. Olin aivan ihmeissäni ja närkästynyt. Jos olisin puhelinta puolitoista vuotta sitten valitessani tämän tiennyt, olisin valinnut jotain muuta. Ihan käsittämätöntä, että vielä nykyään tehdään tällaista kertakäyttötavaraa, varsinkin kun puhelimen pitäisi olla kestävä ja ei sitä ole. Hävetkää siellä toimistoissanne, Samsung! Menee varmasti laite kiertoon ja vaihtoon heti, kun kahden vuoden sopimus päättyy.

P.S. Pahoittelen kuvien laatua ja muuta. Huollossa käyneestä tietokoneesta oli kadonnut photoshopin salasana, joten ei paljoa pääse kuvia muokkaamaan..

P.P.S. Kadulla silmään osunut tupakkafirmojen lobbauslappu.. siis etttttttttä mitenkä!? Kaikenlaista sitä näkee, kun pitää silmänsä auki..