Epäjärjestyksestä järjestykseen ja takaisin

Ensimmäinen kouluviikko on huomista vaille paketissa. Tänään olen nauttinut vapaapäivästä, sillä muiden käydessä tiettyjä valinnaisia nyt, itse suoritan niitä keväällä. Kouluvuosi ei alkanut riemunkiljahdusten saattelemana. Motivaatio, joka keväällä hukkui kaikkeen moottoripyöräprojektin sähellykseen, ei ole vieläkään löytynyt. Luvassa tänä vuonna kuitenkin paljon valinnaisia aineita ja tuo mopoprojektikin on nähtävästi haudattu, joten voisi olla odotettavissa kuitenkin mielenkiintoinen vuosi.

Koulun alkaessa meni yksi ilta istuessa tietokoneella ja kirjoittaessa sähköposteja. Valinnaisen opettajalle verkkokurssin suorituksesta, toisen toimipisteen opinto-ohjaajalle, toisen toimipisteen opettajalle alkavasta venäjän kurssista, keittiön tädeille uudesta ruokavaliosta, esimiehelle muuttuneesta lukujärjestyksestä ja koiraseuran lajivastaavalle tulevista testeistä. Kiva huomata tällaisena interaktiivisena aikana, että kaikkiin asioihin sain vastauksen vuorokauden sisällä. Nyt on taas opiskeluihin liittyvät epäjärjestykset järjestyksessä ja muutkin hyvällä mallilla.

Tänään sain aamusta alkaen hurjan energiabuustin ja kaurapuuron voimalla aloitin siivoamaan. Kylppärin kaappi on ollut sekainen läjä, josta ei koskaan löydä mitään. Tuhat vanhaa tököttipurkkia roskiin ja loput kamat järjestykseen. Nyt kaappiin mahtuu jopa käsipyyhkeet, jotka ennen olen säilyttänyt muiden pyyhkeiden kanssa ahtaassa lipastossa. Kylppäristä olohuoneeseen ja vielä katastrofaalisemman komeron kimppuun. Olohuoneen tankokaapin muutin heti muuton jälkeen hyllykaapiksi, hyllylevyjä kun ei ollut, ostin Ikealta halvan puisen hyllykön ja survoin sen kaapin sisälle. Tämä hyllykkö on ollut täynnä askartelutarvikkeita ja ompelutarvikkeita. Joka kerta oven avatessa on jotain sieltä pudonnut ja puolet tavaroista on joutunut nostelemaan pois, jotta saa otettua sen, mitä tarvitsee. Nyt kaapissa on omissa laatikoissaan kankaat ja muut ompelutarvikkeet, huovutustarvikkeet ja paperitavara. Ihanaa, kun tämäkin homma on hoidettu! [Tokihan olisi ihanaa, jos noille harrastuksille olisi olemassa ihan oma huone.]

Ruokavalio on ollut ehkä se suurin epäjärjestysprojekti tässä elämässä. Nyt sekin alkaa olla ihan hyvällä mallilla. Jännittää vain se hetki, kun pitäisi alkaa palauttamaan erinäisiä ruoka-aineita takaisin ruokavalioon. En halua! En enää koskaan halua kokea sellaisia mahakipuja, mitä olen vuosikausia kärsinyt. Nyt huomaa, että jo vähäinenkin kolotus mahassa saa minut äärettömän pahalle tuulelle. Ei enää koskaan! Tänään kokeilin uutta ruokaa, sillä sain mummolassa käydessäni mukaani ison kassillisen kesäkurpitsoja. Niistä tein jauhelihan ja Koskenlaskijan kanssa lasagnea. Tuoksu oli jo niin hyvä, etten malttanut odottaa lasagnen vetäytymistä vaan kävin kimppuun välittömästi :)

Unskin kanssa olisi tänään viimeinen rallytoko. Harmittaa, että kurssi loppuu juuri, kun alkaa päästä tekemisen makuun. Liityin jo seuraan jäseneksi toiveena lajin jatkaminen harrastusryhmässä, mutta tällä hetkellä näyttää, että aikataulut ei sovi sitten millään. Melko haastavaa tämä harrastaminen koulun ja työn ohella. Puhumattakaan siitä, että haaveilisi jonnekin kuntosalille lähdöstä.

Kuntoilusta puheenollen [jokseenkin taas rönsyilevä päivitys]... tulevana viikonloppuna olisi Kuopio Maraton, jossa suunnittelin juoksevani kympin kesän projektin kunniaksi. Noh, en ole sinne menossa. "Tässä on nyt vähän ollut kaikkea..." ja muita koottuja selityksiä. Kympin sain juostua ja sen jälkeen olen käynyt kaksi kertaa juoksemassa n. 3,5km lenkin. Nyt ainakaan kuukauteen en ole tehnyt mitään. Näköjään ei ole tuo juokseminen niin mieluista, että sitä haluaisi tehdä ilman erillisiä ohjelmia. Hyvää kuntoiluahan tuo olisi ollut, mutta.. katsellaan taas ensi kesänä?! Ja miksi juosta, kun ei sitä skumppaakaan saa maalissa juoda.. :/

Vielä enemmän asiasta kukkaruukkuun.. tänään tuntuu olevan asiaa. Olen tuossa kesän ajan kuunnellut [tai joutunut kuuntelemaan parvekkeen oven ollessa auki] taloyhtiössämme asuvan isän ja lasten yhteisiä ulkoiluhetkiä. Ei siinä mitään, ihan hienoa, että isä ulkoilee lastensa kanssa. Mutta jos sen jumalauta pitää olla noin vaikeaa, niin kannattaisikohan harkita uudelleen ja laittaa lapset vaikka äitinsä kanssa ulos. En ole kertaakaan kuullut miehen kehuvan poikiaan. En ole kertaakaan kuullut yhteisten puuhien lomassa naurua. Mies seisoo leikkipaikan keskellä ja sättii poikiaan kyllästyneellä ja narisevalla äänellä. "Älä mene sinne!", "Älä ota sitä!", "Et varmana tee noin!" tai kun pojat haluaisivat ajaa pihassa potkulaudoillaan: "Sinä kaadut kuitenkin!" ja "Älä aja sinne!". Ja kun tässä ei todellakaan ole kyse siitä, että pojat olisivat jotain salamannopeita riiviöitä tai jotenkin muuten kamalan kurittomia tai tapaturma-alttiita [tai sellaisen kuvan olen saanut, kun olen parvekkeelta touhua seurannut]. Ei yhtään kehua! Tekee pahaa seurata vierestä touhua.. Höm, että sellaista kukkahattuilua tähän väliin.

Tähän tällä kertaa..

P.S. Huomenna julkaistaan uusi Viikate-levy ja sen pitäisi tipahtaa postilaatikosta. Ja minä oon ysiin asti töissä, MIKSI?!