Sekametelisoppaa

Edellisestä päivityksestä jäi uupumaan muutama projekti, joita olen viimeaikoina värkännyt. Olen innostunut tekemään korvakoruja erilaisista pikkuesineistä. Syksyllä tein neljät korvakorut plektroista, sillä musiikki on aina ollut lähellä sydäntä ja halusin sen tulevan asusteissa esille. Kävin reippaana tyttönä ostelemassa kourallisen erivärisiä plektroja paikallisesta soitinliikkeestä. Olo oli kuin lapsella karkkikaupassa, niin paljon eri värejä! Olisihan se ollut hienoa, jos plektrojen taustalla olisi ollut joku tarina, valitettavasti keikoilta niitä ei ole koskaan mukaan sattunut. Rumpukapuloita kylläkin muutama, mutta enpä suosittelisi niitä laittamaan korvaan roikkumaan... Yhdet korvikset annoin kaverilleni, joka oli kanssani näitä tekemässä.

Plektrakorvikset, osassa jo hieman käytössä tulleita kulumajälkiä

Innostuin korviksien teosta jossain vaiheessa ihan urakalla, ja mietin kaikkia mahdollisia pikkutavaroita, joita koruissa voisi käyttää. Tuolloin mieleen muistui lapsuuteni barbilaatikko, joka komerossa odotti, niin mitä lie. Pengoin läpi kaikki barbisälät ja löysin muutamat hienot barbikengät, joista rupesin seuraavaksi koruja värkäämään. Työn alla on vielä syksyversio kenkäkorviksista, eli saapikkaat.

Jotain käyttöä barbivermeille, jotka komerossa odottaa leikkijää

Näistä tulossa syksyversio korviksista

Kolmas, erityisesti pikkuveljeni kauhuksi, suunnittelema korvisidea on pääsiäismunista tulleet Gormit-hahmot. Nämä "ötökät" ovat aika isoja, mutta painoa niillä on yllättävän vähän. Mielestäni olisivat aika räyhäkäät korvikset... vai näyttääkö ne päässä jo liikaa joltain fantasiahörhöltä?

Beware! Gormitit hyökkää korvaan!

Mutta se projekteista tällä kertaa. Muutama vapaapäivä oli viikonlopun seutuun ja meni taas liian äkkiä. Kävin mummolassa, jossa toinen päivä meni sukulaisten kanssa. Ensiksi mummon kotipaikalla mummon puolen sukulaisten kanssa jutustellessa ja kahvitellessa ja ilta ruotsinsukulaisten kanssa mummolassa. Tapasin sukulaisia, joita en ole muistaakseni koskaan nähnyt, vaikka olen ilmeisesti pikkuserkku kyseisen tyypin kanssa. Kun ruotsi ei suju minulta millään tavalla silloin kun tarve olisi, oli mukava jutella englanniksi "serkun" ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Pelasimme myös sulkapalloa, jonka kyllä huomaa raihnaisesta kropasta edelleen. Oli myös hauska sattuma, että minulla ja tällä sukulaisella oli lähes samanlaiset tatuoinnit samasta aiheesta. Siitäkin juttua riitti!

Viikonlopun aikana Unna meinasi viedä minulta jalat alta, kirjaimellisesti. Heittelin mummolan rantapellolla Unnalle dummya, mutta neidin koordinaatiokyky oli ilmeisesti hieman hukassa, sillä se juoksi suoraan päin minua. Kun 25 kg vauhdikasta koiraa pasahtaa polvitaipeeseen, pisti se hetkeksi näkemään tähtiä. Nyt jalkaa koristaa kämmenen kokoinen mustelma. Tämähän ei ole ensimmäinen kerta, kun koira juoksee päin. Joskus kevättalvella koirapuistossa Unna juoksi toisen koiran kanssa rallia, ja tuolloin tämä toinen, noin 30 kg koira juoksi suoraan jalkoihin. Lensin kuin rukkanen ilmaan ja siitä sitten vauhdilla maahan. Onnistuin lyömään pään maahan, mutta onneksi alla oleva lumi hieman vaimenti iskua. Niskat oli monta päivää jumissa ja pää kipeä, mutta muita oireita ei ilmennyt. Olin varma, että olisi tullut aivotärähdys, mutta selvisin säikähdyksessä. Nykyään sitten aina pysyttelee mielelään sivussa juoksevien koirien tieltä!

Vapaapäivinä oli myös muutama hieman rauhallisempi hetki, jolloin ehti kameran kanssa taas liikkumaan. Alla hieman kuvasaldoa näistä hetkistä.

Hajuja pellosta

Päivänkakkara ja linssilude

Hirsimökin kengitystä, kuvassa olevalla työkalulla merkitään kahden päällekkäisen hirren yhteen sovittamiseksi varaus

Kapisia kettuja on kuulemma liikenteessä. Onkohän se tämä?

Myllynkivi Korkeakoskella Maaningalla. On vissiin muuten Suomen korkein koski.

Uusia perunoita

Projekteja

Vaikka en olekaan mikään käsityöihminen tai ainakaan kovin taitava sellainen, on ajan saatossa tullut askarreltua vähän kaikenlaista. Tämänkertaiseen kirjoitukseen olen kasannut erilaisia projekteja ja kokeiluja monelta eri saralta. Käytetyt materiaalit ovat suurimmaksi osaksi löytyneet kotoa ja ovat näin ollen kierrätysmateriaaleja.

Ensimmäisenä esittelyssä sisustustaulut, joiden kankaana on käytetty vanhan kimppakämppämme videotykin taulussa ollutta puuvillakangasta. Kädenjäljet on tehty sormiväreillä, mikä näin jälkikäteen ajatellen ei ollut kovin hyvä idea. Erään lempiyhtyeeni, Mokoman, lyriikoista innostuneena tein toisen taulun samasta kankaasta. "Taulussa" on kirjoitettuna kangastussilla pätkä Mokoman Huomenhaamu-kappaleesta, joka taulun tekohetkellä puhutteli minua kovasti.

Kädenjäljet

Huomenhaamu hetki ennen pingottamista

Olen tehnyt myös yhden muun taulun ennen näitä kanvaaseja. Taulussa on paperimassasta tehty sydän, joka on maalattu sormiväreillä sekä taustalla revitty sivuja Reijo Mäen Vares-pokkarista, josta puuttui sivuja jo uutena. Teksti tauluun on jälleen lainattu, tällä kertaa Tommy Tabermannin runosta Olisipa kaipaus viiniä (1974).

"Olisipa kaipaus viiniä, ympäripäissäni, minä odottaisin sinua"

Sain syntymäpäivälahjaksi ompelukoneen, joten erilaisia ompeluprojekteja on tullut kokeiltua. Lähinnä paikkaillut kyllä koiran petiä, joka on ratki vähintään kerran viikossa! Uskomatonta, miten farkkukangas, joka kestää itsellä housuissa jopa 5 vuotta, ei kestä koiran käytössä yhtään mitään. Hieno neliruutuinen peti alkaa uhkaavasti muistuttamaan tilkkutäkkiä nykyään...

Muita ompeluksia on muun muassa tämä voodoonukke, jonka tein luokkakaverille syntymäpäivälahjaksi. Nukkeen on käytetty kahta vanhaa toppia, hieman villalankaa, vanua ja nappeja. Se on aivan rempula ja muotopuoli, sillä pää on aivan toisella hartialla. Silti tykkäsin nukesta kovasti ja se oli kiva antaa lahjaksi!

Positiivista voodoota

Nuhjuisesta bändipaidasta syntyi pehmolelu

Farkkukankaasta tehty pehmolelu Unnalle. Kesti ehkä kaksi tuntia, kunnes oli riekaleina

Makupalapussi. Pussi kaksinkerrtainen, sisäpuoli ommeltu vanhasta sateenvarjosta, päällinen farkkua. Kiinnitys lenkkivaatteisiin hoituu lasten lapasklipseillä.

Loppukevennykseksi muutama kuva eilisillasta. Saunottiin kaverin kanssa ja nautiskeltiin terassilla muuten vaan. Maisteltiin kuohuviiniä ja mansikoita. Ja pyydetiin naapuria grillaamaan meille makkaraa. Kunnes... koira karkasi terassin aidan yli, juoksenteli muutaman kunniakierroksen ja joutui loppuillaksi kiinni. Taisi kaverilla pyyhekin tipahtaa tässä rytäkässä päältä. Jatkoimme saunomista ja valmiiksi grillatut makkarat odottivat meitä terassin pöydällä, kun olimme saunoneet riittävästi. Veikkaan, että nämä naapurit muistavat meidät vielä seuraavallakin tapaamisella...

Mansikoita ja kuohuviiniä

Tuparikukka

Ettei vaan tulisi auringonpistos? Parasta laittaa lakki päähän

Hemma

Työpainotteisen viikon kunniaksi ruotsinkielinen otsikko tämänkertaiseen kirjoitukseen. Töitä on riittänyt niin muuton, remontin kuin varsinaisen palkkatyönkin saralla. Hikinen yksiö vaihtui hieman tilavampaan kaksioon, jossa on oma sauna ja terassipiha. Varsinainen muutto sujui yllättävän kivuttomasti kolmen hengen porukalla, mutta kaikki muu eli laatikoiden purkaminen ja tavaroiden paikalleen laittaminen onkin sitten kestänyt kohta viikon verran. Uudessa asunnossa on todella paljon säilytystilaa, joten suurin osa tavaroista onkin tullut työnnettyä sisältöineen päivineen kaappiin. Voi olla mielenkiintoisia tutkimusretkiä joskus, kun näiden laatikoiden sisältöä alkaa kaipailemaan.Unnakin sai kamoilleen kokonaisen oman korkean kaapin. Taitaa olla hieman hemmoteltu neiti...

Miten niin hemmoteltu koira? Oma kaappi ja kaikkea...

Unna on kotiutunut yllättävän hyvin uuteen asuntoon. Ensimmäisenä päivänä otti jo päikkäreitä terassilla ja työpäivienkin aikaan on pärjännyt hienosti kotona. Tosin häkissä.. Juuri kun vanhan asunnon "pieni pintaremontti" on saatu valmiiksi, ei viitsisi aloittaa hommaa alusta. Uuden talon käytävän lattiat ovat todella liukkaat ja Unna liukastelee niillä kuin bambi jäällä. Rappusten kulku kuitenkin onnistuu täällä, vaikka se selkeästi on edelleen jännä paikka. Ja mikä parasta... on ihanaa asua kaksiossa, kun voi  nukkua makuuhuoneessa ilman, että tarvitsee kuunnella koiran tassuttelua läpi yön. Unna on todennut, että olkkarissa on ihan jees nukkua, joten vaikka ovi makuuhuoneeseen on auki, se ei sinne sen kummemmin pyri.

Toinen asunnon onni on oma terassi. Ihana varsinkin näin kesällä istuskella siinä ja vaikka nautiskella jäätelöä (tai olutta saunan jälkeen!). Myöskin Unnalle mukava paikka pötkötellä ja seurailla talon elämää (ja ainakin näin alkuun myös hieman haukahdella ohikulkijoille).

Jäätelön syönti terasilla oli niin kivaa, että tuli syötyä liika ja paha olohan siitä tuli.

 Hemma. Niinpä niin. Tänään oli alunperin tarkoitus olla kaverin kanssa Ruisrockissa ja kuuntelemassa muun muassa Mustaschea. Oli liput ostettu ja hotelli varattu. Muutto vei kuitenkin ajan ja rahat, joten täällä sitä ollaan kotona päivittämässä blogia rokkailun sijaan. Ostin kuitenkin eilen viimeisillä rahoillani liput Kuopiorockiin, joten varokaa! Heinäkuun vikana viikonloppuna on sellainen meno, että oksat pois.

Lenkkimaisemat täällä Särkilahdessa on aika loistavat. Viikossa ei ole ehtinyt kuin hieman raapaista pintaa, mutta hyvälle näyttää. Tänään jopa reipastuin ajamaan pyörällä töihin, sillä matkaa työpaikalle on vajaa 5 kilometriä ja autolla matka kestää noin 10 minuuttia ja pyörällä 20 minuuttia. Kunto on vissiin päässyt vaan hieman rapistumaan tässä kevään aikana, sillä melko hapokkaalle tuo matka tuntui.

Erään aamulenkin maisemia.

Tähän loppuun sitten muutamia kuvia muuten vaan. Tänään on Eino Leinon, suven ja runon päivä. Aamulla terassilla torottaessani nappasin kuvan liputuksesta. Eino Leino on yksi lempirunoilijoitani, lähinnä Nocturnen takia.

"Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu. Kesä-yön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu."

Uuden elämän utuinen alku.

3M eli miniloma mummolassa ja muuttopuuhat

Viiden päivän vapaa meni ihan uskomattoman nopeasti ja paluu töihin tuntui nihkeälle aivan kuin olisi ollut pidemmälläkin lomalla. Kaikki to-do -listalla olleet asiat tuli kuitenkin tehtyä ja vähän muutakin.
 
Mummon syntymäpäivät olivat "ihan vain omalle porukalle" mikä tarkoitti vajaata 40 henkeä. Itse olin äitini ja tätini kanssa koko päivän keittiöhommissa, joten päivä tuntui aika raskaalle. Juhlat olivat kuitenkin mukavat ja keli oli loistava. Olin pukeutunut juhlissa feresiin, joka oli melko kuuma valinta lämpimään päivään ja keittiöpuuhiin. Feresi on karjalainen kansanpuku, joka on saanut vaikutteita venäläisestä sarafaanista. Se ei siis ole kansallispuku, mutta hieman sen tyylinen vaate, johon kuuluu pitkä aluspaita, henkselimekko ja essu. Lisäksi minulla oli päähine, sorokka. Hieman harvinaisempi vaatetus meikäläisen päällä, mutta sopi hyvin teemaan, sillä mummolla oli päällään Keski-Suomen kansallispuku ja siskollani Hämeen kansallispuku. Äitini oli pukeutunut toisenlaiseen feresiin.

"Hieman" jäykkä poseeraus babuskalla

Meillä on ollut mummon kanssa nyt muutamana kesänä perinne, että yritämme ehtiä käymään mato-ongella ainakin kerran kesässä. Viime kesänä mukana oli myös pikkusiskoni, joka ei ollut hetkeäkään hiljaa. Tänävuonna olimme mummon kanssa kahdestaan ongella. Veneessä aika hurahtaa todella nopeasti ja parin tunnin reissu meni hujauksessa.

Maailman parhaita paikkoja

Viimeaikoina on hieman tuntunut siltä, että minusta ja koirastani ei oikein pidetä. Onneksi uusi asunto on löytynyt ja muutto on ennen heinäkuun puolta väliä. Toivottavasti uudessa asunnossa viihtyy hieman pidempään kuin vuoden. Laskujeni mukaan olen muuttanut 6 kertaa vuoden 2004 jälkeen ja tämä tuleva muutto on siis seitsemäs. Ei vaan ole vielä sitä kotia löytynyt.. enkä tiedä löytyykökään täältä kaupungista, sillä hinku sinne metsään (ja metsäpolulle) on aina takaraivossa. Aasinsillan kautta siihen, että onneksi löytyy niitäkin, jotka tykkäävät minusta ja tämän myötä myös Unnasta. Mummolassa käydessämme Unna ei voi olla sisällä mummon astman takia, mutta onneksi vaari on rakentanut Unnalle hienon oman mökin. Mökissä on lämmitys, joten Unna tarkeni nukkua siellä talvellakin. Nyt viimekertaisella käynnillä mökki siirrettiin ladosta pihamaalle, jotta Unna voi seurata pihamaan tapahtumia. Neiti olikin esimerkillinen koira, sillä jopa serkkuni parivuotias tytär sai rapsutella Unnaa kaikessa rauhassa.

Ihan(a) oma mökki! Vain nimikyltti puuttuu

Hyvin nukutti

Uimassakin käytiin, sekä minä että Unna. Talviturkin heitto jäänyt hieman myöhäiseksi tänävuonna, mutta saunasta se kävi melko kivuttomasti. Tosin pikkuveli lojui järvessä pitkään ennen minua ja nimitteli minua sieltä mamariksi :) Pakkohan se oli sitten mennä! Unna ui joka päivä monta kertaa.. Dummyn perässä kamalalla loikalla laiturilta. Ja sitten äkkiä maalle ja kamala pyöriskely, kun se märkä turkki tuntuu muka niin kamalalle, HYIIIII!

"Täh, mikä dummy muka, missä?"

"Nii joo.. ootas.." *loiskis*

"Juu, nyt rupes muistumaan tää homma mieleen."

"Voi elämä, kun kutittaa!"

Onneksi minilomalla kerkesi hetken vain olemaankin kaiken juhlahulinan, maton ja autonpesun lomassa.

Unnan ja Upsan elämää...

Unna, viralliselta nimeltään Black Bet's Ulpu Helinä, on syntynyt 3.2.2011 Hankasalmella. Pentueessa oli 9 pentua, joista osa ruskeita ja osa mustia. Itselläni oli hakusessa ruskea narttupentu, joten yhden sellaisen varasin.

Black Bet's Ulpu Helinä sai kutsumanimekseen Unna

Kävin pentuja katsomassa kaksi kertaa ennen luovutusta. Toisella kerralla tiesin jo, kuka mukaani on lähdössä enkä olisi millään malttanut odottaa enää parin viikon päässä olevaa luovutuspäivää. Päivä kuitenkin koitti melko pian ja kävin ystäväni kanssa pennun hakemassa kotiin.

Matka Hankasalmelta uuteen kotiin on alkanut

Kotiutuminen on tainnut tapahtua

Pari ensimmäistä viikkoa (tai jopa kuukautta) meni kaoottisissa tunnelmissa. Oma väsymys ja epävarmuus siitä, että tekeekö kaiken pennun kanssa likimainkaan oikein, aiheutti hysteerisiä itkukohtauksia.

Ajan kanssa arki kuitenkin muotoutui kuoppiinsa ja elämä yhdessä lähti paremmin käyntiin. Neidin ollessa erittäin aktiivista rotua ja minun ollessa tuore koiranomistaja pääsi tuhojakin syntymään aika lailla. Yksin ollessaan Unna pisti päreiksi niin sohvan kuin muutakin pienempää irtaimistoa. Kesällä suurin takaisku oli ehkä se, kun kotiintullessa huomasin lattian täynnä erilaisia johdonpätkiä. Viisaana ja epäluuloisena olin toki ottanut kaikki töpselit aina irti seinästä, kun koira jäi asuntoon yksin. Tuona päivänä Unna oli saanut kaadettua johtoja suojaavan aidan ja oli syönyt poikki television, dvd-soittimen, digipoksin ja cd-soittimen johdot. Jälki oli kamalaa! Muutama päivä kikkareissa sitten kimalteli kuparilangan pätkiä.

Ei niitä ihan parhaita päiviä koiranomistajana

Tuhojen jatkuessa päätin tehdä koirani ja irtaimistoni (tai sen mitä oli jäljellä) suojaksi ratkaisun ja rakensin Unnalle ison häkin makuualkoviin. Alkovissa Unna rauhoittui ja otti paikan melko pian omakseen. Häkissä Unna viettää edelleen aikaansa päivisin, kun olen töissä tai koulussa. Välillä ehdimme jo kokeilemaan irtioloa asunnossa muutaman viikon ajan, mutta alkupäiviä lukuunottamatta homma ei edelleenkään toiminut. Koiran ollessa näin aktiivinen, on melkein mahdotonta järjestää sille yksinoloaikana riittävästi virikkeitä. Itse käytin useita erilaisia kongeja, puruluita, täytettyjä maitopurkkeja, wc-paperin hylsyjä ja pehmoleluja. Silti eräänä päivänä kotiin tullessa, oli muun muassa verho kiskottu alas.

Unna 6 kk

Häkkimajoitus siis jatkuu määräämättömän ajan. Irtioloharjoituksia tehdään muutama tunti kerrallaan, mikäli olen poissa vain lyhyen ajan. Toivottavasti tämä tuottaa hedelmää ja Unnalle koittaisi vapaus mahdollisimman pian.

Olemme viimeaikoina yrittäneet perehtyä koiraharrastuksien ihmeelliseen maailmaan, hieman huonolla tuurilla. Aloitimme toukokuussa agilityn perusteet, mutta jo kahden harjoituskerran jälkeen homma tyssäsi. Unnalla alkoi elämänsä toiset (ja jos minusta eli lompakostani riippuu, ne ovat myös viimeiset) juoksut. Juoksuisen nartun kanssa harjoituksiin ei saa mennä, ja jännityksellä odotamme ehdimmekö edes viimeiselle kerralla mukaan. Kipinä agilitystä kuitenkin jäi, ja tarkoitus olisi myöhemmin hakeutua paremmalla onnella uudelleen kurssille.Onneksi on kesä ja pääsee Unnakin taas uimaan. Siitä neiti tykkää varsinkin, jos seurana on tennispallo.

Uimassa mummolan rannassa

Tänään kävin seuraamassa hetken Tokon SM-kisoja, sillä ne järjestettiin tänä vuonna täällä Kuopiossa. Finaalissa oli mukana pääasiassa bordercollieita, mukaan mahtui muutama kelpie ja muistaakseni yksi belgianpaimenkoira. Koirat olivat uskomattoman tottelevaisia (no, mitäpä muutakaan SM-tasolla voi olettaa) ja kontakti omistajaan oli kuin liimattu. Voi kun jonain päivänä meilläkin tuo homma sujuisi yhtä hienosti. Tällä hetkellä huomiota ei aina saa, vaikka hakkaisi HK:n sinisellä Unnaa päähän. Kaikki muu maailmassa on niin jännää.

Meillekin käyttäytymisen mallia Tokon SM-kisoissa 2012

Olen sosiaalisessa mediassa avautunut elämäämme varjostavasta asiasta jo useamman kerran. Alkaa pian näyttämään sille, että edessä on muutto pois tästä taloyhtiöstä. Naapurimme ei oikein tule kanssamme toimeen ja aiheutaa harmaita hiuksia uhkailuillaan. Olisikin ihan oman mielenrauhan takia parempi vaihtaa maisemaa.. sitäkin siis odotellessa.

Nyt odotan innolla viiden päivän vapaata, jolloin pääsemme mummolaan maalle. Siellä hermot lepää ja voi Unnan kanssa touhuta kaikkea kivaa. Luvassa myös mummon syntymäpäivät, mattojen pesua (joku nimeltämainitsematon koira on oksentanut kaikki matot likaiseksi) sekä mato-ongella käynti.

Sluuuurps!

Ensimmäisen opiskeluvuoden saldoa

Ensimmäinen vuosi teollisen muotoilun opintoja Muotoiluakatemialla takana ja paljon on kaikkea tullut tehtyä. Vuoden parasta antia on selkeästi ollut erilaiset materiaalipajat, joissa on päässyt tutustumaan erilaisiin materiaaleihin ja tekniikoihin. Pajoja on ollut muovista, metallista, puusta, lasista ja savesta. Puupajan skippasin vanhoilla ansioilla, vaikka olisi ehkä ollut ihan hyödyllistä kerrata niitäkin asioita.

Mielenkiintoisin ja hankalin näistä oli lasipaja, jossa ongelmia aiheutti lähinnä oma hysteerinen onnistumisen pakko yhdistettynä materiaalin käsittelyn hankaluuteen. Sula lasi on erittäin notkeaa ja sen käsittelyssä pitää olla nopea, mutta rauhallinen. Lopputuloksiin olen kuitenkin erittäin tyytyväinen ja olisi  jatkossa hauskaa kokeilla lisää erilaisia lasitekniikoita.

Kuvassa on tiivistetty ensimmäisen vuoden aikana tehtyjä harjoituksia, niitä onnistuneita ja vähemmän onnistuneita.

 
Pikkuhiljaa pitäisi alkaa kasaamaan portfoliota, jossa esitellään koulutöitä ja muita saavutuksia. Jostain syystä sen aloittaminen kuitenkin kestää...

Tällä hetkellä, kun on olemassa työpaikka kesäksi ja senkin jälkeen, ei tarvetta aktiiviselle työnhaulle ole. Ainahan alan töitä kuitenkin pitäisi ahkerasti katsella, jos meinaa joskus koulutuksen mukaiseen ammattiin työllistyä.

Polku metsään on alussa

Pitkän mietinnän jälkeen uskalsin vihdoin ja viimein aloittaa blogin kirjoittamisen. Tämän blogin tarkoitus on esitellä kanssaihmisille valintojani muotoilijan opintojen ja muiden elämänmuutosteni ohessa. Blogin avulla haluan muistuttaa myös itseäni elämäni mielenkiintoisuudesta, sillä aika usein se tuntuu jollekin aivan muulle. Lisäksi haluan koota yhteen paikkaan aikaansaannoksiani. Blogissa tulen käsittelemään asioita laidasta laitaan: opintojani, työtäni, harrastuksiani ja elämääni ylipäänsä. Päivityksiä yritän tehdä parhaani mukaan.