Hyvän mielen viikonloppu

Viikonloppu meni taas aivan liian äkkiä. Perjantaina olin illan töissä ja lauantaina oli aikainen herätys. Pikkuveli tuli minulle päiväksi hoitoon. Ohjelmassa oli muun muassa shoppailua, iiiiso lasti Arnoldsin herkkuja sekä uimareissu Rauhalahteen (ja hampurilaiset allasbaarissa). Ihan siis täyttä höpöstelyä..

Tämä ohjelmantäyteinen lauantai ajoi meistä muista mehut niin pihalle, että Nukkumatti kutsui jo kymmenen jälkeen. Sinne jäi tuparikekkerit ja James Bond-bileet. Oma sänky on paras paikka! Varsinkin, kun sunnuntaina oli aikainen herätys ja matka katsomaan pieniä karvaisia vauvoja. Paikan päällä odotti viisi kappaletta kolmeviikkoisia collien pentuja.. tui tui tui. Oli muuten ehkä maailman söpöimmät pennut (niinhän ne aina :) ) Kuvan nuori herra sitten aikanaan taitaa meidänkin huushollissa aikaansa viettää.. viikonloppulapsi.

Pienempiä iloja viikonloppuun mahtui myös. Aina ei sen tarvitse olla suurta ja ihmeellistä. Niinkuin esimerkiksi lenkkeily metsätiellä, hyvässä kelissä ja hyvässä seurassa. Mitä sitä ihminen muuta tarvitsee.. Koirakin saa juosta irtaallaan ja nauttia maaseudun rauhasta.

Ja hei.. lupaavasti alkanut kriminaalin urani autojen käynnistämisessä pihdeillä on ohi. Virtalukko on paikallaan ja toimii! Sen viiden ja puolen sadan sijaan remontti maksoi 45 euroa, kiitos lukkosepän. Miten nautinnollista voikaan olla se, että voi kääntää auton käyntiin avaimella, tuosta vaan!

Mukavaa viikon alkua kaikille!

Vuosi 2012...

..  oli muun muassa tätä...

Vapaa-aikaa

Kevätlukukauden alkaessa oli ensimmäinen kouluviikko poikkeuksellinen. Ei kotitehtäviä eikä töitä! Pääsin nauttimaan sellaisesta kummallisuudesta kuin vapaa-aika. Tätä kummallista otusta on minun huushollissani näkynyt ainakin syksyn mittaan liian vähän, tosin omia valintoja osittain sekin.

Oli omituinen tunne, kun iltapäivällä koulun jälkeen oli aikaa lähteä koiran kanssa oikealle lenkille. Ja tehdä käsitöitä. Ja leipoa. Ja nähdä kaveria ja lenkkeillä koirakaverin kanssa. Tällaista arki pitäisi olla, niin puhtia riittäisi sitten siihen koulunkäyntiinkin ja työn tekoon.

Viime viikon projekteihin kuului siis edellisessä postauksessa olleet sohvatyynyt. Lisäksi loppuviikolla leivoin limejuustokakkua viikonlopun synttäreitä varten. Juustokakun ohje oli Mau!kas ruokablogista. Kokeilin kakkuun myös koristelua suklaalla eli pursotin suoraan kakun päälle valkosuklaata kirjoitustyllalla sekä leivinpaperille erilaisia ristikoita ja kuvioita, joita sitten nostelin kakun päälle. Ovat kyllä niin harjoituskappaleen näköisiä, että..

Osallistuin Hurtan järjestämään Designed For Your Hurtta -suunnittelukilpailuun. Kilpailussa oli tarkoituksena suunnitella jokin koiran vaate tai tarvike, joka helpottaisi elämää. Kilpailutyöni nimi on Carry Your Own -tarvikeliivi. Tartuin pitkästä aikaa koululla piirtopöytään (siis ensimmäinen kerta kurssin jälkeen!) ja sain kuin sainkin aikaiseksi jotain. Käykäähän äänestämässä! Kummasti löytyy inspiraatiota tehdä jotain tuollasta, mutta jos kyseessä on koulujuttu, niin antaapa olla.. tai ehkä sitten puhtia on vaan loman jälkeen vähän enemmän.

Vapaa-ajasta hullaantuneena sain tänään inspiraation leipoa perunarieskaa. Tai jotain sinne päin.. Rieskat ovat jäähtymässä ja ainakin testikappaleen perusteella (mitä nyt sormien välistä valuvan voin lisäksi maistoi) ovat ihan syömäkelpoisia. Vielä pitäisi jaksaa tekaista iltaruoaksi punaherukkavispipuuroa!

Viikonloppuna sujuttiin vihdoinkin ihmisten ilmoille syömään.. siis muuallekin kuin mäkkäriin. Yllätin itseni ja söin ravintolassa kalaa! Ei siis sitä iänikuista "kun nyt ollaan ravintolassa, niin syön kyllä pihviä" (vaikka se hyvää onkin!). Ruoka oli hyvää ja täyttävää! Pitäisi käydä enemmän ulkona :)

Selkä on edelleen kipeä, sain siihen diagnoosinkin. Koiran hyppy aiheutti nikamalukon, jota nyt pitäisi koittaa niksautella auki pyyherullan ja muiden liikkeiden avulla. Muutaman ensimmäisen päivän jumppa ei ole tuottanut kyllä minkäänlaista tulosta ja särkylääkettä on joutunut syömään jonkin verran.. eilinen luistelu ja mailan kanssa heiluminen ei ehkä auttanut asiaa. Salille kuulemma pitäisi mennä.. (vink vink sanoi fysioterapeutti).

Olen syyttänyt syksyn aikaan asuntoni sotkuisuutta siitä, että olen niin kiireinen, että ehdin käydä kotona aina vain pyörähtämässä. Mutta voi elämä, minkä siivon sitä nyt saa aikaan, kun on aikaa tehdä kotona kaikkea kivaa.. huh huh! Eli siivoamaan...

Ensiviikonloppuna luvassa enemmän ja vähemmän taas ohjelmaa.. katsotaan, mitä kaikkea ehtii :)

Niin rakkaita...

Olen viime aikoina paljon muistellut kaikkia edesmenneitä rakkaita. Liekö pyhäinpäivällä ja joululla ollut asiaan jotain vaikutusta, sillä tuolloin rakkaita tulee muistettua haudalla käynnillä. Näitä rakkaita on aina ikävä ja ylpeänä muistelee heitä ja sitä kaikkea, mitä heiltä on saanut ja oppinut.

Tämän postauksen aihe on kuitenkin karvaiset rakkaat. Ikävä on suuri myös karvaisia kavereita. Samalla tavalla ne ovat olleet elämässä mukana ja tallentuneet kultaisina muistoina mieliin.. Vain yhden haudalla on mahdollista käydä muistelemassa, jos sen kummun sieltä metsän reunasta vielä löytää.

Kiki tuli elämääni täytenä yllätyksenä, syntymäpäivälahjana. Taisin täyttää kymmenen vuotta. Tätini kissa teki pentuja ja kyseinen pentu oli jo muutaman kerran saunakassissa lähdössä meille. Voi sitä onnen ja riemun määrää, kun syntymäpäivänä sain kissan syliini! Kikin elämä kesti vain pari vuotta, kunnes se piti nukuttaa vakavan sairauden takia. Tämä pari vuotta oli kuitenkin täynnä uskomattomia hetkiä, joille on itketty ja naurettu vuosia. Kiki oli uskomaton linssilude ja piileksi noiden vuosien aikaan lähes jokaisessa valokuvassa, oli ne sitten otettu missä tilanteessa hyvänsä. Myös maaniset kaudet ja X-asennossa hyppy sohvan takaa jonkun pahaa aavistamattoman persuuksiin oli Kikin erikoisalaa.

Prissi ostettiin mummolaan yhdeltä tuttavaltamme. Tiesimme, että hän oli omapäinen poni, sillä olimme käyneet ratsastamassa sillä ennenkin. Prinssissä asui pieni paholainen, mutta ruokaa se rakasti yli kaiken. Mikä olikaan parempaa kuin nuoret horsmat tai vesiheinä! Prinssi karkasi aidastaan ja talutuksesta lukuisia kertoja, se piehtaroi kärryjen kanssa ja heitti lähes kaikki ratsastajat selästä. Mutta miten hyvälle se tuoksuikaan.. Prinssi lähti meiltä Pietarsaareen enkä sen jälkeen kestänyt edes katsoa muita hevosia moneen vuoteen.

Risse haettiin tutun tutulta Kivijärveltä. Risse oli harmaan norjanhirvikoiran ja suomenajokoiran risteytys. Ihana kahvintuoksuinen pentu, joka oksenti nakkikeittoa kotimatkalla. Emme osanneet sitä kouluttaa, mikä aiheutti myöhemmin ongelmia. Risse oli tarhakoira. Polvessa on arpi muistona, mielessä mökkinaapurilta varastetut salaojaputken liittimet ja kumikenkä. Ja se kuinka Rissestä tuli vanha ja sairas. Se viimeinen lenkki mummolan maisemissa, kun ei jaksanut enää kunnolla kävellä ja kuinka kasvain oli tehnyt syömisestä lähes mahdotonta.

Prinssi, Kiki ja Risse

Halusin nämä minun rakkaat karvakaverit esille, eikä tilaa valokuville vuokra-asunnon seinillä juurikaan ole. Niinpä sain ajatuksen tehdä valokuvista jonkinlaisia sisustustekstiilejä. Päädyin tekemään sohvatyynyjä.

Onneksi minulla on tuo yksi karvainen rakas vielä jäljellä.. Toivottavasti saamme viettää vielä monta vuotta yhdessä ja kerryttää yhtä ihania muistoja kuin muista lemmikeistä :)

Unna-rakas <3

Lomafiiliksiä

Huh hui.. Tänään on viimeinen päivä joululomaa. Tai varsinaisesti se oli eilen, sillä tänään olin loppiaisen kunniaksi töissä. Loma tuntui kerrankin lomalle, ainakin osittain.

Uusi vuosi vierähti mökkeilemässä kavereiden seurassa ja siitä toipuminen vei pari päivää lisää. Unna ei ollut moksiskaan, vaikka mökin läheisyydessä ammuttiin raketteja ja ammuttiinpa niitä jokunen itsekin. Unna juosta hömpötteli koko uuden vuoden Lenni-kaverin kanssa ulkona eikä vieläkään oppinut, että pissivän miehen edestä tai jalkovälistä ei kannata juosta :) Omat uuden vuoden aktiviteetit koostui lähinnä syömisestä ja saunomisesta sekä hieman lumiukon tekemisestä...

Uupunut Unna

Jooseppi :)

Uuden vuoden jälkeen oli tarkoitus ehtiä tekemään kaikkea mukavaa lomakivaa.. ihan kaikkea ei ehtinyt, mutta aika paljon kuitenkin. Pääsin kelkkailemaan vähän, kävin rintheessä elikkäs mäjessä ja söööiiiin paaaaljon kaikkea höpöhöpöruokaa ja kävin katsomassa Kalpan pelin. Käsityöt ei kyllä edistyneet muutamaa harsittua saumaa pidemmälle.. ehkä sitten ensi viikolla :)

Kaaaasuaaaaaaa!

Alkukankeutta

Pysyyhän tällä pystyssä...

Kasurilan rintheet

Kaverukset kuivumassa

Ja omnomnom...

Olisi hän vähän vaiheessa...

...mutta sauma on jo harsittu :)

 Loman päätteeksi piti pestä koira (eikä vähiten sen uuden vuoden keltaisen suihkun takia) ja Unna intoutui taas saunomaan ihan urakalla. Nyt on tapahtunut jo siirtyminen jakkara-alalaudeasennosta täysin istumaan alalauteelle. Ja piti jo välillä häätää hurtta jäähylle, ettei tule lämpöhalvaus...

Saunapuhdas Unna <3

P.S. Unna oli tänään koko työpäivän ajan irti asunnossa, ei siis häkkiä.. eikä tuhoja. Jei :)